Viikko vierii, vaikka aika on tällä viikolla tuntunu kulkevan jotekin tavanomaista hitaammin. Aamulla töissä perehdytin sijaistani ja sille väitin tänään olevan torstai. Lapsille kans jossakin vaiheessa intoilin, et huomenna on perjantai, mut eipäs se ihan vielä ookaan. Ehkä ihan hyvä niin, et kerkiää puuhastella kaiken tälle viikolle suunnitellun.

Eilen illalla muuten lämmittelin liian kauan tauolla olleen suhteeni uudelleen. Nimittäin tein taas parannuksen ja kävin hierojalla. :D Reilu vuosi takaperin sain hyvän hierojasuosituksen kaveriltani Jaakolta ja sen innoittamana kävinkin puolenkymmentä kertaa säännöllisesti hoitamassa lihaksiani. Osasyynä silloin säännölliseen lihashuoltoon oli se, että olin mukana Jyväskylän Yliopiston liikuntabiologian tutkimuksessa koehenkilönä, jossa tutkittiin yhdistetyn voima- ja kestävyysurheilun vaikutuksia kehoon. Treenejä oli paljon ja niiden intensiteetti oli sillä tasolla, etten varmasti olisi jaksosta selvinnyt ilman Penan apua. Muutamalla hierojalla Jyväskylässä olen käynyt, mutta eipä ole Rimpilän Pentin voittanutta. Siinäpä vasta ammattimainen, mukava ja kokenut hieroja, joka taatusti osaa käsitellä paljon liikkuvia ihmisiä. Puolentoista tunnin aikana käytiin koko kroppa läpi ja pahimmat jumikohdat leivottiin sellaiseen kuosiin, että arkuutta näissä kohdissa on havaittavissa vielä tänäänkin. Onneksi älysin vanhasta muistista ottaa salivapaata tähän. :)

Puolitoista tuntia kuluu aina tosi nopeeta Penan kanssa samalla tarinoidessa. Tai tarinoidaan kyllä kaikki muu aika, paitsi niissä pahimmissa kohdissa, jolloin jopa minä joudun laittamaan suuni kiinni. :D Moni onkin antanut palautetta (pääasiassa vieläpä positiivista) näistä puhelahjoistani, joilla on edellisissä työpaikoissa tullut hommattua opiskelijoille harjoittelupaikkoja ja saatu jopa työpaikan atk-tukihenkilö myöntämään oma kuolevaisuutensa. :D Sama ilmiö on havaittavissa tätä blogiakin kirjoittaessa, kun juttu tuntuu aina karkaavan sivuraiteille. Tämä oli siis aasinsilta siihen, että sain Penalta myös tosi paljon kannustavaa palautetta kehittymisestäni. Ollaan siis nähty joskus vuosi sitten viimeksi ja tänä aikana tehty työ onneksi siis näkyy edes jossakin määrin kropassa. Selkään on kuulemma tullut leveyttä ja aina tuskailemani hartiat on kuulemma kehittyneen suhteessa kaikkein eniten. Kylläpä oli tämä tyttö maireana kehuista. :) Itse omalle muutokselle tulee sokeaksi, kun sitä lähietäisyydeltä seuraa ja ajoittain epäilee omaa tekemistään, että josko sitä mitään merkittävää saa aikaan. Vaan kyllä, oikealla tiellä ollaan ja työ jatkuu. Seuraavan kerran murjotaan kroppaa kolmen viikon päästä, niin ei pääse valmennus liikaa jumeja aikaansaamaan.

20160210_062149~2.jpg

Tänä aamuna tein muuten jotakin sellaista, mitä en ole koko 28-vuotisen elämäni aikana tehnyt aiemmin. Nimittäin aamulenkin. Moni ei tätä varmaan usko, koska meikäläisen liikunnallisen aktiivisuuden ja ulkoilun tärkeyden kuitenkin tietää. Kolikon kääntöpuolena onkin tarpeeni priorisoida hyvät ja riittävän pitkät yöunet, eikä herätä kukonpierun aikaan liikkumaan. Oon lapsesta saakka nukkunu pääasiassa hyvin ja hyvinkin pitkiä yöunia. Muistanpa äitin joskus kertoneen, että oli käynyt aitan oven takana kuuntelemassa, että hengitänkö ollenkaan, kun olin vedellyt unta kaaliin jo pian kellon ympäri. Arkisin pyrin nukkumaan aina vähintään sen kahdeksan tuntia, eikä ole montaa asiaa, joiden vuoksi olisin valmis riittävistä yöunista tinkimään. Tätä unen "ilosanomaa" olen myös varmaan jo rasittavuuteenkin saakka lähipiirilleni toitottanut. :D :D

Muttasiis. Pistin kellon soimaan kuuden pintaan, hörppäsin heti herättyä ruokavalioon kuuluvan sitruuna-glutamiini aamudrinkin naamariin ja painelin pihalle ravaamaan. Olikin aika jännää, koska jalkakäytävät oli varsin liukkaita.

20160210_062439.jpg

Parit lipat olin lähellä heittää, mutta selvisin ehjin nahoin. Ei jääny fyysisiä saati henkisiäkään traumoja. Alun kankeuden jälkeen oli aika mukava mennä hiljaisessa kaupungissa. Muutamia autoja oli liikkeessä, mutta varsin rauhassa sai kipsiä musiikkia kuunnellen ja omaa tajunnanvirtaa mietiskellen. Tämän aamun musiikkina kuuntelin vanhempaa Mygrainia. Siinäpä vasta energinen, joskin harmittavasti edesmennyt rytmiryhmä. Innoittavasta ja voimaa tuovasta musiikista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen tarinan, joten sen aika voisi ollakin myöhemmin.

20160210_064306~2.jpg

Jyväsjärven rantaan päästyäni alkoi sataa. Ja vettä tuli isän sanoja lainatakseni ihan maahan asti. Ihmettelin aina keskenkasvuisena moista sanontaa. "Miten se vesi nyt muka voisi jäädä jonnekin puoliväliin?" Nyt aikuisena huomaan toistavani tässä kohtaa historiaa ja omaksuneeni samaisen ilmaisun omaan käyttööni. Vaikka edelleenkään mitään järkiperustetta tälle en ole keksinyt. Yhtä lailla se vesi aina on tullut ja tulee maahan asti, mutta minkäs teet. :)

20160210_070008~2.jpg

Takas kotia päästyä takki oli ihan märkä, mut olo vallan mainio. Sai energisen startin päivälle. Tällä hetkellä ohjelmaan kuuluu siis neljä salia ja kolme aerobista viikossa. Treenimäärät tulee tästä kasvamaan ja ruoan määrä taas vastaavasti pienenemään. Jännällä odotan, miten kaltaiseni suursyömäri tähän tilanteeseen mahtaa sopeutua. Töissäkin kun oon tästä asiasta saanut kyseenalaista "kunniaa" käytyämme ennen joulua lasten kanssa kiinalaisessa buffetissa syömässä ja minun vedettyä siellä "esimerkillisesti" kolme kukkurallista lautasellista ruokaa..

Reippaan aamuliikennöinnin jälkeen aamiainen uppos tähän tyttöön ehkä vielä tavallistakin paremmin. Lepopäivän aamiainen on vähän treenipäivän aamupalaa pienempi, mut ihan hyvin sillä jaksoi. Onhan sitäkin kuitenkin sen puolisen kiloa.

20160210_073011~2.jpg

Töissä oli tänään aika hulabaloota. Jouduin vielä iltapäivällä vaihtamaan koulua päivän päätteeksi, koska piti joutua johtoryhmän kokoukseen. Söin ennen siirtymää nopeasti päivän kolmannen ruoan ja ajelin sit jännittävän jäistä pikkutietä omalle koululle. Yhen pellon kohdalla oli vallan mielenkiintoinen kohta. Lumet kun on sulanu kovaa kyytiä ja rumpuputkien ollessa jäässä koko tie yllättäen lainehti siltä kohtaa. Pumppuauto siinä oli jo ongelmaa ratkomassa, mut silti oli kohtalaisen jännä testata Yariksen vesivaraa. :D Oon siis ollu jo reilun viikon sijaistamassa sivukoululla ja huomenna pääsen taas omaan tuttuun työhöni takaisin. Työkavereita ja oppilaita onkin ollu jo ikävä, vaikka hyvin viihdyin kyllä sijaistuspaikassakin. Omasta asenteestahan se pitkälti on kiinni.

Vaan nyt meen oikomaan lihasjumejani saunan löylyihin. Oon sellainen saunajustiina, et voisin saunoa vaikka joka päivä, jos ei tarviis miettiä sähkölaskua. ;)