Aamusella kello soi kuudelta. Glutamiinilla höystettyä sitruunavettä naamariin iso lasillinen ja ei muutako ulos tallaamaan pikkupakkaseen. Ajattelin tänä aamuna laajentaa vähän käsitystäni Kekkolan lähiöstä ja suunnata uusille poluille. Siihen sisältyy kyllä aina riskinsä. Oon laskenu ajan aamusta aika tiukille ja tiedostin kyllä, ettei varaa eksymiseen ole. Oon kohtalaisen paljon saanut kuulla onnettomasta suuntavaistostani elämäni aikana. Minä, joka jossakin vaiheessa villeinä nuoruusvuosinani haaveilin jopa eräoppaan hommista. :D Muistan ikuisesti yhden kerran, kun kesällä oltiin veljeni Juhon kanssa menossa kalalle yhdelle erämaalammelle. Oltiinhan me siellä jo aiemminkin käyty, mut jostakin kumman syystä meillä tuli kuitenkin kinaa reitistä ja mä olin itsepintaisesti sitä mieltä, et lampi ois ollu aika lailla 45 astetta eri suunnassa kuin mihin suuntaan Juho ois halunnu lähteä kävelemään. Itsepäisenä pässinpäänä tietty pidin pääni ja läksin käveleen mielestäni oikeaan suuntaan. Noooo, tuskin tarvii kertoa, miten siinä kävi. Oon saanu edelleen kuulla siitä, kuinka saavuin Vehkapuntin lammelle reilu tunti myöhemmin ihan hikisenä ja yltäpäätä hyttysten syömänä.. Ei menny ihan oppikirjan mukaan se reissu.. Kalaa saatiin kuitenkin ja mä otan vastaan kaiken ansaitsemani kuittailun tästä asiasta ties kuinka monta vuotta vielä tästä etiäpäinkin. IMG_4845.jpgIMG_4848.jpgIMG_4873.jpg

Kalastus on ollu mulle rakas harrastus jo monta vuotta. Ihan nassikasta saakka muistan sinttejä narranneeni ja siirtyneeni siitä sit aika pian virvelöimään. Katiskaa on tullu uitettua kotirannassa siitä saakka, kun rahkeet sen järveen viskaamiseen on riittäneet. Ja sitä ennen sitä kuljettiin isän mukana järvellä. Nykyäänkin virveli ja pakki kulkee aina kesäisin auton perässä, jos matka kotimaisemiin Keiteleelle suuntautuu. :)

Mut tämän eksymistarinan myötä (jolla oli onnekas loppu) takaisin tähän aamuun ja aamulenkkiin. Köpsöttelin siis Kekkolan neibörhuudeja nelisenkymmentä minuuttia aamusella ja vain kerran kävi niin, et piti kääntyä takaisin. Kello oli jo niin paljon ja onneks tajusin reitin heittävän ihan vastakkaiseen suuntaan kodista, joten katsoin parhaaksi tassutella häntä koipien välissä takas samaa reittiä.

20160217_063204~2.jpg

On ihana huomata, miten päivän pituus on jatkunut vaikkapa kuukauden takaisesta ajasta. Eipä oo kauaa siitä, kun aamulla töihin lähtiessä oli pimeetä ja töistä tultua pimeetä. Nyt aamu sarastaa jo aamulenkiltä kotia päästyä ja töistä lähdettyä on vielä täysin valoisaa.

20160217_065527~2.jpg

Vaikka herääminen on mulle aina vähän takkuista aamulla, niin kyllä aamureippailun jälkeen on voittajafiilis. :) Töissä tänään moni kyselikin, et miten mulla on menny ja millaista valmennus on oikein ollut. On aivan loistavaa, et työyhteisö tukee mua tässä projektissa ja elää hengessä mukana. Tosin oli mulla tänään höttö pääkin, et siksikin varmaan kyselivät jaksamisestani! ;) Oon yleensä hyvä pitämään monia lankoja hanskassa yhtä aikaa, mut tänään mulla oli tavattoman suuria vaikeuksia muistaa asioita. Sekoitin aamulla työkaverinikin, kun muistelin sille meijän oppilaan uskonnon kokeen olevan vasta huomenna ja sehän oli sitten kuitenkin het aamun ekalla tunnilla. :O Muutenkin suusta pääsi isompia ja pienempiä sammakoita pitkin päivää ja sekös oppilaita jaksoi huvittaa. Sain osakseni hyväntahtoista kettuilua aiheesta myös työkavereiltanikin, mutta varoittelin kaikkia kyllä jo siitä, että tää saattaa olla vain ensimakua vähenevistä hiilareista. Et tässä on nyt vissi riski siihen, et töhöilyni nousee dieetin edetessä ties moneenko potenssiin.. Jännällä odotamme.

Töistä päästyä ajelin Seppälän Kuntomaailmaan tekemään reisitreenin. Ah autuutta, koko treeni omistettu vain ja ainoastaan etu- ja takareisille. Ohjelmassa oli reisiojennuksia, medium hack-kyykkyjä, ala-asennossa tehtäviä maastavetoja suorin jaloin, kapeaa prässiä ja kaiken kruununa lyhyitä askelkyykkyjä. Ties tehneensä kunnolla, kun eka raskas sarja askelkyykkyä päättyi lattialle romahtamiseen. :D Mun entinen PT Karo tuli jutustaan, kun olin vähän oikonu koipiani ja olin vaappumassa pukkariin. Ei tarvinnu sen paljoo arvailla, mikä lihasryhmä oli tänään ollu mulla vuorossa. Karon kanssa jutskailtiin valmennuksesta ja kuulumisista yleensäkin. Se on ihan huippu tyyppi kyllä! Aina löytyy hetki aikaa rupatella ja oikein tuntee, miten sen energia ja positiivisuus vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. :)

20160217_170239~2.jpg 

Oli tosiaan kyllä sellaista settiä koiville, et ilme vääntyi venytellessä ja varmasti kuulee koivissa huomenna. Ja ylihuomenna. Ja totuuden nimissä kuulee jo nytkin, kun risti-istunnassa tässä läppärin ääressä napotan tyynyllä istua. Pitkät sarjat hapotti kunnolla ja imi kyllä kaiken mehun tästä tytöstä.

Liitin äsken läppäriini vanhan ulkoisen kovalevyni, koska halusin tonkia sieltä onkikuvia juttuni karattua taas vanhoihin aikoihin. Samaan syssyyn mieleeni tuli muuan kuva, mikä aikoinaan toimi herättelijänä ja sai minussa aikaan liikuntakärpäsen pureman. Elettiin elokuuta 2009 ja oltiin lomareissulla Kreetalla. Myöhemmin reissukuvia katsellessani tajusin, mitä passiivinen elämäntyyli oli saanut minussa aikaan. En ollut tyytyväinen ulkomuotooni ja vielä vähemmän tyytyväinen olin ainaiseen väsymykseen ja vetämättömyyteen. Oon aina ollu kohtalaisen periksiantamaton persoona ja jonkun päätöksen tehtyäni pidän siitä jääräpäisesti kiinni. Oli se sitten oikein (laihdutusprojekti) tai väärin (suunnistaminen lammelle.. :D)

PowerShots%20141.jpg20130606_193726.jpg

Tuosta Kreetan rantakuvasta mun elämässä kääntyi kokonaan uusi lehti. Ruokavalio meni remonttiin ja liikunta tuli isoon rooliin elämässäni. Ensin lenkkeilynä ja melko pian kaverin höynäyttämänä salin muodossa. Mulla oli lisäks parin vuoden ajanjakso, jolloin treenasin kamppailulajeja muun tekemisen ohella. Aikaa kuvien ottamisen välillä on nelisen vuotta, joten mistään pikakuurista ei todellakaan ollut kysymys, vaan pysyvistä elämäntapamuutoksista. Oon ollu tosi iloinen, et oon löytäny oman juttuni ja voin nykyään niin hyvin. Kauneusihanteeni on tosin muuttunut laihasta kuikelosta (millainen nyt jälkeenpäin ajatellen oon hoikimmillani ollessani ollut) huomattavasti sporttisempaan suuntaan. Teen kovasti työtä sen eteen, että saisin kerrytettyä lihasmassaa tähän kroppaani. Pitkäraajaisena ja varsinkin tyttönä oon todennut sen monta kertaa olevan savolaisittain "kovvoo hommoo", mutta mulla on vahva luottamus omaan tekemiseen ja siihen, että kova työ kantaa tässäkin asiassa hedelmää. Eihän muutokset tulleet ilmaisiksi tai lyhyessä ajassa edelliselläkään kerralla, joten nautitaan nyt tästä matkasta ja ajasta ja jatketaan samaan malliin. :)