Oon tämän päivän pyöritelly mielessä suuria ja monimutkaisia asioita. Kenties liian suuria tälle päälle, mutta minkäs teet, kun ajatukset ei jätä rauhaan.

Kaikki lähti liikkeelle tänä aamuna puurokulhon ääreltä. Selasin facebookia ja uutisfiidi oli lähes täynnä Bull's All Outin valmennusryhmän päivityksiä. Osa ihmistä hökelsi viime yönä tulleista uusista ohjelmista, osa oli postannu kuviaan aamutreeneistä ja joku harmitteli terveyden reistailevan ja haittaavan normaalia elämää ja valmennuksen ohjeiden mukaan elämistä. Ja sit oli näitä kyselyitä ruokavalioon kuuluvien ruokien korvattavuuksista, pohdintaa vaihtoehtoisista treeniliikkeistä ja ateriajärjestysten vaihtamisista. Liityin ryhmään reilu viikko sitten ja varsinkin ennen valmennuksen alkua jännitystä, etukäteisintoilua, spekulointia ja lähtötilannekuvia oli hirmu mukava lukea ja seurata ja oikein tunsi, miten omakin jo ennestään odottava fiilis entisestään nousi.

Tuli torstai ja ensimmäisen viikon ohjelmat. Sen jälkeen fiilis ei oo ollu enää entisensä. Ja viimeistään nyt valmennuksen ekan viikon ehtoopuolella alkaa näkyä valmennusporukan heterogeenisyys. Aamulla oli ihan pakko puhista avautumisviesti What's Appiin Teemulle ja äsken ihmetellä asioita hyvälle ystävälleni Kirstille soitellessa. Miks ihmiset haluaa valita valmennuksen, maksaa sen ja lähteä noudattamaan sitä? Mitkä on syitä sen takana ja mitä tavoitteita sitä varten on asetettu? Monella mielessä on varmasti se kuuluisa rantakunto seuraavalle kesälle, parempi vireystila, painonpudotus tai yleinen hyvinvointitason kohottaminen. Monella tähänkin valmennukseen lähteneellä on takanaan jo useampi valmennus tai ainakin vähintään salitaustaa. Onko niin, ettei omalla työllä ole saavutettu haluttuja tuloksia vai halutaanko mukaan vain siksi, koska fitness on muotia ja on trendikästä syödä parsakaalia ja kanaa pakasterasiasta ja vetää aamuaerobisia tyhjällä mahalla? Oli syy taustalla sitten ihan mikä tahansa, ei ole olemassa oikeaa tai väärää syytä, on vain oikeita ja niitä vääriä tapoja toteuttaa valmennusta. Ja se oikea tapa on mun mielestä hyvin yksinkertaisesti kyseenalaistamattomuus.

IMG_6070.jpg

Itsellä ei juurikaan ole syitä kyseenalaistaa valmentajan antamia ohjeita. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen täysin vailla allergioita. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Ruokarajoitteita ei tästä syystä ole ja olen jo varsin pitkään syönyt 80% ajasta sillä ajatuksella, mitä minun kehoni todella tarvitsee. Allergioiden takia on ymmärrettävää, ettei valmennuksen ohjeita pysty suoriltaan noudattamaan, vaan ne tulevat vaatimaan säätämistä. Se on ihan ymmärrettävää ja niin pitää tehdäkin, että tästä huolimatta voi lähteä näin loistavaan hommaan mukaan. Mutta sitten on näitä iänkuisia kyselyitä, että voinko korvata sen ja sen tällä ja tällä, voinko jättää tuon ja tuon pois ja onko pakko syödä sitä tätä ja tuota, kun en tykkää ja EN OO ENNENKÄÄN SYÖNY. Siis mitä hemmettiä? Oliko toi nyt validi peruste ees miettiä moista?! Oot valinnu valmennuksen ja siihen tietääkseni vähän niinkuin kuuluu se, että tehdään mitä valmentaja käskee. Valmennusryhmä on väärä paikka lähteä sohlaamaan omiaan. On syynsä sille, että ensimmäisellä viikolla tehdään "vain" neljä treeniä ja syy löytyy myös sille, miksi hiilarien määrä vaihtelee ja miksi buildilla joitakin makroja on enempi ja dieetillä taas vähempi. Tätä jaksoa kestää se 10 viikkoa. Se on hirmu lyhyt aika ihmisen elämässä. Kuitenkin jo siinäkin ajassa on mahdollisuus saada aikaa tosi suuria muutoksia, jos vain on valmis menemään omalle epämukavuusalueelleen ja olemaan valmis noudattamaan annettuja ohjeita just eikä melkein.

Mä päätin lähteä tähän valmennukseen sen takia, et oon tehny omaa yksinäistä työtä kroppani muokkaamisen eteen jo sen verran kauan, et koin todella tarvitsevani tätä. Elämä on jo pitkään ollut tasapainoilua riittävän treenin ja tarkoituksenmukaisen ruokavalion välillä ja mä voin kirkkain silmin tunnustaa, ettei mun oma tietotaito riitä halutun lopputuloksen saavuttamiseen. Mulle tuo hirmu paljon rauhaa sielulle se, ettei mun tarvii stressata treeneistä ja ruoista, vaan saan sitä varten valmiit ohjeet ja mun tehtäväksi jää "ainoastaan" toteuttaa niitä. Iso asia, eikä oikeastaan yhtään niin iso, jos motivaatio on kunnossa ja oman egonsa ja kaiken tietotaitonsa malttaa jättää taka-alalle edes valmennuksen ajaksi. Ei mulla oo mikään tarve lähteä ihmettelemään, miks mulla on iltapalalla pilttiä, kun enhän mä sitä aikaisemminkaan oo syöny. Tai että saanko mä nyt varmasti tarpeeks kaloreita kehittyäkseni, kun ennen oon vetäny safkaa samaa tahtia kuin 30 kiloa painavampi poikaystäväni. Onnekkaasti lihomatta, mutta silti saavuttamatta sitä kuntoa, mihin itseni oon halunnu saada. Mä luotan Bullin ammattitaitoon 110%:sti. Heti kun päätös mukaan lähtemisestä oli tehty, oli päivänselvää, että tämä tehdään just eikä melkein niinkuin on tarkoitettu. Ja jos halutunlaisia tuloksia nyt sitten ei jostakin syystä tulisikaan (mitä en pidä yhtään todennäköisenä), voin valmennusjakson lopussa käsi sydämellä katsoa itseäni peilistä ja tietää tehneeni kaiken voitavani.

Mikään itselle arvokas ja tärkeä ei tule ilmaiseksi saati ilman kovaa työtä. Siksi mä valitsin lähteä mukaan tälle 10 viikon matkalle, jotta 17.4 olisin sitten lähempänä sitä omaa unelmaani.

20150720_143300.jpg