Jaaa tarinointi jatkuu taas. :) Pyykkikone piippas just, et siellä ois koneellinen puhdasta ripusteltavaa, mutta saavat nyt odottaa tovin, ei jaksa vielä.

Tänään sai herätäkin jo rahtusen jälkeen kuuden. Kyysäsin meijän oppilasta tutustumaan ammattioppilaitokseen ja töiden jälkeen palaveerattiin vielä tiimin kanssa omalla koululla, niin päivälle tuli taas ihan kohtalaisesti pituutta. Mun eväät kirvoitti mielenkiintoisia kommentteja, kun ne kävin lämmittämässä keittiön mikrossa nopsaan ennen palsuilua. Teppo kollegani kurtisti kulmiaan ja sanoi, et tuoksuu kuulemma kummalliselta. Eipä ihmetyttänyt asia yhtään. Pakasterasiassa oli eilen illalla höyrytettyä parsakaali-kukkakaali-porkkanaa ja mikrossa kypsytettyä limemaustettua seitiä.. :D Oon hassusti sählänny ruokien kanssa viime aikoina ja jotenkin kummassa onnistun aina unohtamaan sen valkuaisen pois siitä ruoasta. Voishan sen tietty korvata raejuustolla, mutta oon tykänny ennemmin paistaa valkuaisen mukaan ruokaan ja lämmittää sit koko pöntön kerralla kätsysti. Eilen illalla valkuaisunohduksen äkättyäni en enää millään muotoa jaksanu alkaa uudelleen lämmittään pannua ja paistamaan valkuaisia, niin näppäränä tyttönä päätin vaan mäjäyttää valkuaiset suoraan raakana koko höskän päälle. Ajattelin, et kyllä ne vähän mikrossa kypsyy, mut korkeassa ja kapeassa rasiassa ne ei päässy lämpeneen kunnolla, joten kokonaisuus näytti kauniisti kuvaillen mällätyltä, kun parsassa roikkui liisterimäistä valkuaista. .D Tepon ilme oli hyvä. Haisi kuulemma MELKEIN yhtä pahalle kuin sisäilmasto hänen vessareissunsa jälkeen. xD Mulle ruoka on tällä hetkellä puhtaasti polttoainetta, eikä tollanen valkuaislima paljoo hätkäytä. Lapsena mun suurta herkkua oli tehdä kananmunan toiseen päähän pieni reikä ja imeä sisukset siitä vain suoraan ääntä kohti. Mut totuuden nimissä pakko tunnustaa, et saman valkuaisliman syöminen nyt äskeisellä ateria nelosella alko jo vähän tökkimään. Äsken kokkaillessa kyllä kiltisti muistin paistaa valkuaiset jauhelihan seassa..

Muttamutta, siitä viikonlopusta vielä vähäsen. Eli sunnuntaina oli salivapaa päivä ja alotettiin se aamulenkillä Pyynikin kauniissa maisemissa.

Yöllä oli satanut uusi puhdas valkoinen lumi, joka narskui nätisti kenkien alla. Tallattiin 45 minuuttia ja parannettiin maailmaa. Loppupuolella lenkkiä alkoi kyllä jo olla nälkäkin ja ajatuksissa jo kuolasin aamupuuroani, joka olikin sitten taas sen näköinen setti, että ohhoi! :)

Teemulla oli tälle joku nimikin. Joku kimara se oli, mutta en nyt enää kuollaksenikaan muista, että mikä. Oisko ollu karnevaali kenties? Vaan oli mikä oli, niin meni ehkä se viis minuuttia ja lautanen oli tyhjä. Vaan kyllä täyttyi mahakin, kun vielä puoli litraa vettä joi kaveriksi.

Teemun kissan, Lusikan, kanssa ilmeiltiin sillä välin kun Teemu vielä blendas omaa aamupalaansa. :D

Sunnuntai oli siitä erilainen päivä, et oli ystävänpäivä ja samalla myös Teemun synttäripäivä. Ei pystyny tekeen kakkua tällä kertaa. Kyllä mä vähän mietin, et millaisen aikaansaannoksen vois pykätä sen aamupalatarpeista, mut katsottiin parhaaks kuitenkin syödä aamupala aamupalana ja kakkuilla joskus myöhemmin, kun sen aika taas on. Kaurahiutaleista, rahkasta, proteiinijauheesta ja piltistä kun on kovin vaikea koettaa keksiä mitään kovin kulinaarisia makuelämyksiä.

Olin ollu kaukaa viisas ja hommannu Teemulle lahjakortin hierontaan samalla, kun itse viime viikolla kävin Penalla. Pääsee poeka siis Penan tehokäsittelyyn talvilomalla, joka sekin on jo puolentoista viikon päästä. Oltiin koko aika aina viime viikonloppuun saakka eletty siinä uskossa, et meillä on talvilomat eri aikaan, mut eipäs sit ollukaan. Molemmilla se on viikko yhdeksän. Voidaan siis toteuttaa valmennusta ja treenata yhdessä. :) Hieronnan lisäks keksin piipahtaa Jyväskylän Body Actionilla ja hankkia sieltä vähän kaikkea pientä dieettiin sopivaa, kuten Frozzy Packin, joka pitää eväät kylminä monta tuntia, parit treenishotit ja mikä parasta, kaloritonta maustekastiketta! Dieetillä kun maustaminen jää aika lailla kuivamausteiden varaan, tuo maustekastike kivaa vaihtelua lihojen maustamiseen.

On kuulemma hyvää, mut värjää lihat vaaleanpunaisiksi. Hiii, kovan bodarin uskottavaa kamaa siis. ;)

Aamupalan jälkeen päiväsellä otettiin Teemun sisko Sanja kyytiin keskustasta ja ajeltiin Teemun porukoita moikkaamaan. Teemun äiti ei ollu muistanu, et ollaan jo dieetillä ja se oli vääntäny kanaa, riisiä ja kasviksia ja jälkkäriks vielä rahkakakun. :-/ Vähän harmitti pupeltaa omia eväitä, mut näillä mennään nyt ja poikkeuksia ei tehdä. Onneks muille maistui, eikä kukaan tuputtanu ottamaan. Mut kontrasti meidän eväiden ja muiden ruokien välillä oli aika suuri tällä kertaa.

Oli hauska huomata, miten tää "dieettihösellys" on tarttunu Teemun isää lukuunottamatta koko sen perheeseen. Kaikki on olleet vilpittömän kiinnostuneita mein ruokavaliosta ja treenaamisesta ja ollaan oikeesti pystytty tsemppaamaan myös ihmisiä ympärillä pieniin muutoksiin. Se on ollu huippua. :) Mikään tarve meillä kummallakaan ei tosiaan oo ollu tuputtaa tätä omaa juttua kellekään, mutta ollaan totta kai mielellämme kerrottu, kun ihmiset on kyselleet ja annettu vinkkejä, jos niitä on kyselty. Terveelliset elämäntavat ja treenaaminen on olleet meillä molemmilla isossa roolissa elämässä jo niin pitkän aikaa, et tietoa ja osaamista tältä saralta löytyy jo aika paljon.

Sunnuntaina illasta ajelin sit ruoan jälkeen takas Jyväskylään. Sain matkaseuraks ystäväni Jessen, joka oli ollu Tampereella viikonlopun vietossa. Matka meni niitä näitä tarinoidessa hirmu nopsaan. Oli niin paljon kivempi ajella kaverin kanssa, kuin yksin omien ajatustensa kanssa möllötellen. Käytiin matkan aikana myös läpi Jessen tänhetkinen saliohjelma ja säädettii sitä vähän. Oli puhetta myös siitä, et ois käyty joku kerta taas treenaamassa yhdessä Gym Ironialla, missä Jesse käy. Käytiin siellä alkuvuodesta kerran ja tykättiin kyllä kovasti paikasta. Oon tosin niin monta vuotta treenannu Kuntomaailmassa, et aika suuri kynnys ois lähteä salia kokonaan vaihtamaan. Mut onneks aina välillä voi tehdä pieniä vierailuja muualla ja treenata silti pääasiassa omalla salillaan.

Takas Jyväskylään päästyä heitin Jessen kotia ja käväsin nopsaan Kuokkalan S-marketissa ostamassa alkuviikon puutteet. Kotona kokkasin tämän päivän (tosi onnistuneet :D) eväät, kirjoitin blogia, pakkasin salikamat ja aloin nukkumaan. Eipähän siihen muuta sit mahtunukaan.

Eilen tosiaan pyörähti käntiin valmennuksen toinen viikko. Aloitin aamun käymällä vaa'assa ja se näytti 300g vähemmän kuin aloittaessa viikko sitten. Mä oon onneks jo aika päivää sitten päässy yli pelkän vaakanumeron tuijottamisesta. Sen oon ymmärtäny, et kropassa voi tapahtua niin paljon muutoksia ilman, et vaa'an lukema heilahtaa juuri mihinkään suuntaan. Ei mua maltillinen painon putoaminen tietenkään haittaa, mut ei se oo itsetarkoitus.

Töissä oli tavanomainen härdelli päivä. Kirjaesittelijä oli tapansa mukaan tuonut valtavan kakun mukanaan ja Janne työkaverini oli käynyt ryöstöretkellä yläkerrassa sitä hamstraamassa. :D Äkkiähän se kakku parempiin suihin hujahti, mutta ei onneksi minun suuhuni. Se onkin ollut tosi mielenkiintoista ja kivaa huomata, et kaikenlaiset mieliteot on loistaneet poissaolollaan valmennuksen aikana. En mä yleensäkään mikään kauhee herkkujen puputtaja oo ollu, mut oisin odottanu tän tiukan ruokavalion nostattavan edes joitakin mielitekoja, mut ei. Oikeastaan ainoa mieliteko on ollu nykyistä isommat ruoka-annokset. Oon aina syöny paljon ja paljon liikkuessa annoskoko on sit vääristyny entisestään. Ennen valmennusjakson alkuakin söin aika tavalla yhtä paljon kuin Teemu ja pudotus nykyiseen ruokamäärään kyllä tuntuu. Aamupala on oikeastaan ainoa päivän ruoista, joka riittää tällä hetkellä mut täyttämään. Muutoin eloa nakertaa kokoaikainen pikkunälkä. Se ei kuitenkaan saa sen isompaa sijaa ajatuksissa, kun mieli on niin fokusoitunut tekemään kaiken just eikä melkein valmennuksen ohjeiden mukaan. Nälkäänkin tottuu ja Jernan fiksujen sanojen mukaan siitä pitää oppia nauttimaan. :) Mielenkiinnolla tosin odotan tulevia viikkoja, kun treenien intensiteetti ja määrä tulee varmasti kasvamaan ja samalla ruokien määrä taas pienenemään. Mut näillä mennään vain reippaasti!

Eilinen tosiaan venähti hirmu pitkäks päiväks myös. Mulla oli töiden jälkeen vielä Jytyn hallituksen kokous Muuramessa ja ajelin sieltä vasta suoraan salille. Pyrin yleensä menemään treenaamaan suoraan töiden jälkeen, mut eihän aina tietenkään voi. Eilen olin salilla vasta joskus lähempänä kuutta. Onneks oli laturia matkassa ja selkätreeni toimi hyvin. Tämän viikon erikoissarjat on kyllä jotakin ihan brutaalia! Neljä erilaista sarjaa jokaisessa liikkeessä, joten treenattavan lihasryhmän saa kyllä ihan taatusti niillä piiputettua. Tämän päivän pidin sit suosiolla lepopäivänä, mikä oli ihan varmasti hyvä ratkaisu. Töistä kotia tultua nukuin tunnin päikkärit ja ne teki kyllä terää. Silti tuntuu sille, et saa mennä tänään ajoissa unille, et jaksaa huomenna herätä aamulenkille ja tehdä viikon toisen salitreenin. Treenaamisesta sit lisää enempi huomenna siis. Ja joskos nyt sitten niitä pyykkejä vaikka... :)