Haudihau! Jos lämpitiloissa ollaan menty viikon varrella verrattain suurella skaalalla, niin sitä samaa on ollut havaittavissa elossakin. Pääsiäisloma alkaa olla kohtalaisen hyvin paketissa ja huomenissa ois edessä paluu arkeen ja töihin. Puretaas tässä kohtaa nyt himpun menneiden päivien antia. :)

Pääsiäistä edeltävällä viikolla oli tosiaan kohtalaisen rapsakoita aamuja lenkkeillä, minkä saattaa huomata kuuraisesta ulkoasustani. ;) Alkuviikosta tais olla kylmimmillään sen -11 astetta pakkasta, kun aamusella kotona pähkäilin, et mitähän sitä osaa laittaa päälleen lenkille. Alkumatkasta olikin kylmä, mut onnekseen sen verran reippaasti jäisestä reitistä huolimatta pystyi käppäilemään, että lämpesi kroppa hyvin lenkin aikana. Olin lepoviikon jälkeen niin energisellä tuulella, että reippailin peräti neljänä peräkkäisenä aamuna lenkin ennen töihin suuntaamista. Askel kulki kepeästi ja mieli oli hyvä ja aurinkoinen. :) Ajattelin ottaa asiakseni nyt kevään aikana lenkkiä talsiessani kuunnella tulevana juhannuksena Nummirokkiin tulevia itselle tuntemattomampia bändejä. Paljonhan sinne tulee tuttuja nimiä, mutta joka vuosi joukossa on sen verran myös vieraampia nimiä, et hyvä niistä on ees vähän ottaa selvää ennen festaria. Osaa sit mennä katsastamaan ne eniten itseä kiinnostavat tapaukset. Keskiviikkona kuuntelussa mulla oli Equilibrium-niminen rytmiryhmä ja voe mahoton miten hyvin se mulle toimikaan! Niin energistä ja hyväntuulista pillipiiparointia, et lenkki tuli talsittua ennätysajassa ja mieli karkas jo tulevan kesän rientoihin. :D Monesko vuosi mahtaa ollakaan, kun taas Nummijärvelle juhannuksen viettoon suunnataan. Seitsemäs voi olla aika likellä totuutta.

Muutoin alkuviikkoon ei ihmeitä kuulunut. Töitä ja salia lähinnä. Ja ruokaa kokkailin vähän enempi pakastimeen varuiks. Keittelin kasvissosekeittoa lepopäivien ruoaksi ja paistelin melkein kilon jauhelihaa ja valkuaiset siihen sekaan vielä. Aikamoinen työmaa oli, mutta helpottaahan se arkea sit myöhemmin.

Ja ainiin! Viime tiistaina kaivelin mömmökaappini kätköistä joskus aikoinaan hankkimani rasvanpolttokapselit. Näiden tehosta nyt on paha mennä mitään sanomaan, mutta saa niistä ainakin kofeiinivirtaa ja mukavan poltteen ylämahaan hyväksi aikaa ottamisen jälkeen. :D Näiden ois siis tarkoitus yhdessä vähärasvaisen ja -kalorisen ruokavalion kanssa hieman kiihdyttää aineenvaihduntaa ja auttaa pilkkomaan varsinkin sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa. Tiedä tästä, mutta otin nyt loppuvalmennuksen ajaksi nämä napit käyttöön. Nappaan näitä aamuisin aina yhden samaan aikaan sitruuna-glutamiinidrinkin kanssa. Henkinen apu näistä ainakin on, eikä sitä voi väheksyä tässä kohtaa dieettiä.

Viime viikolla sain muuten kivoja uutisia työrintamalta. Saan kevään ajaksi täydet työtunnit. :) Työaika tulee samalla vähän muuttumaan ja meen nykyisen kahdeksan sijasta töihin vasta 8:25 ja pääsen vastaavasti myöhemmin 16:05. Tämä muutos koskee siis huhti- ja toukokuuta. Mukava juttu, et saa vähän enempi liksaa. Täytyy toivoa, et salilla ei oo kauheesti ruuhkaa, kun treeniajat muuttuu samalla vähän myöhemmiksi. Ehkä siitä ei oo pelkoa, koska joka kevät salilla on ollut havaittavissa aikamoista väestökatoa. Alkutalvesta ihmiset tykkää liikkua sisätiloissa ja auringon kivutessa korkeammalle ja valon ja lämmön lisääntyessä porukka siirtyy ulos liikkumaan (tai terasseille :D). Ei haittaa minnuu. Päinvastoin kivempi liikkua väljemmin, kun ei tarvii laitteisiin jonotella.

Torstaina päättyi siis tynkä työviikko. Mulla oli sovittuna ripsihuolto suoraan töiden jälkeen ja sieltä päästyä mentiin suoraan Teemun kanssa salille. Tai ehdin mä käydä siinä välissä kaupassa, mut tärskättiin sit kuitenkin heti sen jälkeen Ahjokadun Kuntomaailmassa. Treenivuorossa oli ojentajat ja takaolkapäät. Fiilis oli hyvä ja treenin jaksoi hyvin tehdä. Huomaa edelleen lepoviikon vaikutuksen kropassa, kun energiaa tuntuu riittävän. Venyttelin kopia sillä välin, kun Teemu sitkutteli vielä aerobistaan tehdä matolla.

Perjantai ja lauantai oli meillä sit pyhitetty kokonaan lepopäiviksi. Mulla oli perjantaina aamupäivällä aika hierojalleni Penalle. Oikea pitkäperjantain kärsimysnäytelmä. :D Vaikka tosin ei ollut niin paha kuin mitä oisin odottanut. Olihan sitä kipeitä paikkoja moniakin, mut kyllä mä silti mielestäni pääsin vähän helpommalla kuin edellisellä kerralla. Eikä kyllä haittaa yhtään, vaikkei ollukaan ihan kauheinta kärsiymystä. Pena antoi myönteistä palautetta kropan kiristymisestä ja siitähän se taas hyvä mieli tuli tytölle. :) Ja myö nähdään kropan murjomisen merkeissä noin kuukauden päästä taas uudestaan. Silloinpa on All Out-jaksokin jo saatu päätökseen ja voidaan analysoida valmennuksen aikana saatuja tuloksia. :) Jännällä odotan.

Perjantaina iltasella haluttiin tehdä jotakin muutakin kuin vain möllöttää kotosalla, joten päätettiin iltamassa lähteä Peurungan kylpylään lillumaan. Peurunka on Laukaassa ja sinne ajelee puolisen tuntia. Paikka oli kohtalaisen täynnä lapsiperheitä ja junnujääkiekkojoukkueiden pelaajia, mut mahduttiin sekaan polskimaan. Testattiin poreet, liukumäki, uimaseikkailurata ja infrapunasauna. Kolmisen tuntia saatiin aikaa rattoisasti vierähtämään ja sitten ajeltiinkin jo kaupan kautta kotia ruokaa laittamaan. Päätettiin testata tehdä kesäkurpitsa-pitsaa (:'D) Teemulle ja mä söin päivältä jäänyttä kasvissosekeittoa.. :-/

Pitsa ei ehkä kuvassa näytä kovin erikoiselle, mutta oli kuulemma hyvää. Ja miksipäs ei ois ollukaan. Pohja tehtiin tosiaan kesäkurpitsasta ja päälle lätkittiin paistettua jauhelihaa, punasipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa ja 5% juustoraastetta. Slurps! Pakko tunnustaa, että nälissäni omaa keittoani mikrossa lämmittäessa otti kohtalaisen koville katsella toisen pitsaa, jota olisi itsekin hyvin mielellään syönyt.. Lepopäiviltä multa karsittiin siis tosiaan kaikki hiilihydraatit pois, joten takki tulee tällä menolla kohtalaisen kovasti tyhjenemään. Mut onneks keitto oli hyvää ja sen syötyä oli taas perempi mieli. :)

Lauantaina sit kylään tuli pikkuveljeni Juho. Juhon edellisestä käynnistä onkin jo vuoden verran aikaa, joten johan sen oli aikakin tulla. Olin kaukaa viisas ja varmistin käynnin sillä, et ostin Juholle joululahjaksi lahjakortin perhokolmioon, joka on jyväskyläläinen kalastusvälineliike. :D Juhon oli siis "pakko" tulla käymään lahjakortinkin verukkeella täällä, ettei se ois kerinny mennä vanhaksi. Oon mää ovela! Shopisteltiin siinä sit päiväseltään kaupungilla ja käytiin Taikurissa syömässä. Ekaa kertaa koko valmennusjakson aikana käytiin siis syömässä dieetin mukainen ruoka ulkona. Olihan siinä aikamoinen säätäminen tilausta tehdessä, mut niin vaan saatiin eteemme kaks salaattiannosta, joissa oli pohjana siis vihersalaattia ja seassa paistettua kanaa. Paistamiseen oli käytetty sen verran öljyä, et omaa öljylisää ei tosiaan tarvittu ja ateriasta jäi puutumaan vain rahtunen raejuustoa. Sitä ei nyt lähdetty korvaamaan millään, vaan nautittiin ateriasta näineen hyvällä omalla tunnolla.

Ilta kotona kului saunoen ja leffaa tuijotellen. Ei jaksettu lähteä minnekään humputtelemaan, vaan kivaa oli olla porukalla ihan kotonakin yhdessä pitkästä aikaa. :)

Juho lähti sunnuntaina iltapäivällä takas kotiaan ja myö suunnattiin salille. Hieronnan ja kahden lepopäivän vaikutukset todella huomasi kropassa. Mulla oli energiatasot rintatreeniä aloitellessa ihan nollassa. Vinopenkkiä smithissä tehdessä oli sellainen tunne, etten koskaan ennen ois moista hommaa tehnykään. Päätin siinä harmituksesta puhistessani, että tämän dieetin aikana en enää varmasti kyllä pidä kahta lepopäivää peräkkäin. Hieronta ja hiilarittomuus oli imeneet voimat tästä kropasta ihan kokonaan. Onneks elo siitä taipui kuitenkin voiton puolelle treenin edetessä ja lopussa hauiskääntöjä tehdessä fiilis oli jo ihan hyvä. Eihän se aina tosiaan voi mennä treeni nappiin ja tällä kertaa oli tosiaan mulla vähän takkuisempi kerta. Vaan hyvin rinta oli treeniä ottanut vastaan, minkä huomasin kyllä myöhemmin aikamoisina domsseina.. :D

Eilen iltasella käytiin taas tovin tauon jälkeen ystäviemme Lakun ja Maakun luona iltaa istumassa. Meillä on ollut perinteenä kokoontua aina välillä viikonloppuisin katselemaan leffoja, kun kavereiden lapset on saatu nukkumaan. Niinhän sitä eilenkin tosiaan tehtiin, mut syystä tai toisesta mein leffavalinnat ei jotensakaan osu aina ihan nappiin, vaan valittua tulee milloin mitäkin kummallista tai mappi Ö-kamaa. :D Niin kävi vähän tälläkin kertaa, mut seura oli hyvää ja kiva oli ihania kavereita nähdä pitkästä aikaa, niin ei paljoo haitannut.

Tänään kävi muuten tuuri, et mulla oli jääny puhelimeen vahingossa viime viikon aamuherätys. Siispä heräsin kymmenen aikaan herätyskellon pirinään ja tökin Teemunkin hereille. Sen verran syvässä unessa olin itsekin vielä kellon soidessa, et voi vain arvailla, kuin pitkään sitä ois tullu nukuttuakaan, jos ei ois kelloo ollu soimassa.. Tarkoitus ei ollu kuitenkaan pistää unirytmiä ihan uusille urille, kun huomenna ois taas normaali arkinen klo. 6:00 herätys lenkille ja töihin. Ihana aurinkoinen ja lämmin aamu olikin ja myöpä tehtiin pitkästä aikaa yhteinen aamuaerobinen yhdessä. <3 Hyvä fiilis oli taaplata ja äimistellä äkkiä edennyttä kevättä. Haaveiltiin jo kesästä ja siitä, et voidaan kiskoa taas rullaluistimet jalkaan ja painella pitkin kaunista rantaraittia. Ei mene siihenkään enää kovin montaa viikkoa.

Lenkin jälkeen syötiin aamupalaa ja aloiteltiin valmennuksen kahdeksannen viikon treenit molemmat selkätreenillä. Ja voin kertoa, et nyt oli kovaa settiä! Teemu napsi musta paljon treenikuvia ja voisinpa tehdä niistä ihan oman postauksensa vaikka huomenna, niin ei veny tämä tarina ylettömiin mittoihin. :) Nyt iltapuhteeksi voisin kyhäillä huomiset eväät, pakata uimakassin töihin ja salikassin töiden jälkeiseen elämään. Täytyy vielä tähän loppuun hehkuttaa, kun pääsin tuhertamaan onnen kyyneleitä lauantaina aamupäivällä. Olin aikoinani ostanut (noissa ylempänä olevissa treenikuvissa näkyvät) BB:n treenishortsit, kun vielä harrastin lukkopainia. Silloinhan ne olikin toki sopivan kokoiset, mutta harrastuksen jäätyä ja olemuksen pöhötyttyä eivät ne enää mennetkään jalkaan. Asia harmitti tietty, koska olin tykännyt housuista kovasti ja oisin niitä mielelläni vaikkapa salillakin käyttänyt. Tyhjensin muuton jälkeen vaatekaapeistani pois pieneksi jääneitä ja muutoin kiertoon meneviä vaatteita ja samalla haikein mielin päätin myydä pois myös nämä housut. Jätin ne vaatekaappini nurkkaan odottamaan innostusta kirppispöydän varaamiseen tai netti-ilmoituksen väsäämiseen. Kuinka ollakaan pöytä on edelleen varaamatta, enkä ilmoitustakaan housuista ole saanut aikaiseksi nettiin kyhätä. Lauantaina sitten tuli Teemun kanssa puheeksi treenishortsit ja muistin omat housuni. Ajattelin puoliksi vitsillä kokeilla, että olisinko mahtunut housuihin dieetin edettyä jo näin pitkälle. Ja riemu oli melkoinen, kun housut jalkaan kiskoin. Nehän meni ihan heittämällä ja jäipä vielä vähän löysääkin! Fiilis oli ihan huikea! Se hetki todella konkretisoi tehdyn työn ja sai ymmärtämään sen, että kroppa on todella muuttunut. Oma pää kun tuntuu muutokselle olevan aika sokea, enkä kunnolla ymmärrä sitä, miten paljon olen kutistunut vaikkapa alkuvuodesta. Ylpeänä puin housut treeneihin jalkaan ja nautin täysin sydämin siitä, että kova työni on tuottanut tulosta. Siitä saan olla aidosti ylpeä ja jatkaa tätä matkaa hyvillä mielin edelleen. :)