Viimeistä päivää maaliskuusta vietetään. Huomenna käännetään elämä huhtikuulle ja kevät tuntuu etenevän kamalaa kyytiä. Moni on minulta kysellyt, että koska toi sun dieetti oikein loppuu. Hiukan hankala on kysymykseen ollut vastata, koska tavallaanhan se ei totaalisesti lopu. Tai siis voishan se kai loppuakin, mut tässä tapauksessa niin ei tule käymään. Totuuden nimissä on kuitenkin kerrottava, etten mä tämän ihan näin arvannut menevän siinä kohtaa, kun All Outin klikkasin Fitfarmin sivuilla ostoskoriin, maksoin valmennuksen ja jäin jännityksellä odottamaan jakson alkua. Olin ehkä enempi mielessäni suunnitellut tätä ohimenevänä projektina, jonka aikana pääsisin kunnolla kokeilemaan dieettaamista ammattimaisien ohjeiden avulla ja samalla saisin nähdä, että kätkeekö oma kroppa kaiken höttönsä alle lihaksia toivotulla tavalla. Valmennusjakso on kuitenkin osoittautunut kaikkea muuta kuin vain ohimeneväksi vaiheeksi elämässäni. Kohta kahdeksan viikon ajan eloani on ohjaillut ennalta määritelty liikuntasuunnitelma ja paperilta noudatettava grammamääräinen ruokavalio. Askeettista ja yksinkertaista, mutta samalla niin tavattoman turvallista ja helppoa. Ei tarvitse kyseenalaistaa mitään tai epäillä, että tukeeko ruokavalio varmasti matkaani kohti toivottua lopputulosta. Ruokavaliota on ollut helppo noudattaa ja kohtalaisen spartalaisena persoonana mielihalujenkaan kanssa ei ole tarvinnut pahemmin painiskella. Tämän matkan aikana kroppani on muokkautunut ja olo on ollut lähes koko ajan todella hyvä. Kulunut valmennuksen aika on sekä pitkä että tavallaan uskomattoman lyhyt, jos sitä mittaa suuremmassa mittakaavassa. Olen elänyt suhteellisen terveellistä elämää jo pitkään ennen valmennusta ja tällä tiellä on tarkoitus mennä edelleen. Tämän takia valmennuksen jatkaminen myös varsinaisen All Out-jakson jälkeen realisoitui minulle jo hyvän aikaa sitten. Jossakin kohtaa olin ehkä vielä sitä mieltä, että palaan valmennusjakson jälkeen omaan treeniohjelmaani ja joustavampaan ruokavalioon, mutta mieli on matkan varrella muuttunut. Miksi palaisin entiseen, joka ei ole kuitenkaan tuonut niitä tuloksia, joita olen halunnut? Puhumattakaan siitä, kuinka paljon aikaa ja energiaa kokonaisuuden miettimiseen itseltä on mennyt ja menisi tämänkin jälkeen. Pääsen huomattavasti helpommalla, kun jatkossakin saan ruoka- ja treeniohjeet suoraan Bullilta ja sovellan niitä sitten ajoittain vaikka vähän löysemmällä seulalla, kun kesäkin on tulossa reissuineen kaikkineen.

Tuleva controlling-jakso tulee pitämään sisällään omat ruokavalio-ohjeet edelleen dieettiä jatkaville, dieetin päättäville henkilöille sekä massaa havitteleville. Itse jatkan dieettiä ainakin kesään saakka, kunnes olen haluamassani lopputuloksessa. Sen jälkeen siirryn varmasti re-diet-version kautta build-ruokavalioon, jos tähän korteen saisi vaikka lisää lihasta tarttumaan. :) Seuraavat kaksi viikkoa vedetään nyt kuitenkin vielä varsinaisen valmennusjakson dieettiä ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Muttamutta, muusta elosta mainitakseni mulla oli tänään totaalinen lepopäivä. Heräsin aamusella kuitenkin jo vähän tavallista aikaisemmin, että kerkisin rauhassa mitata aamusykkeeni, mitä hierojani Pena suositteli seuraamaan. Syke naputteli aika tasaisesti 42-44 lyönnin välillä, joten kroppa on ihan hyvässä jamassa kovasta treenitahdista huolimatta. Joskus vuosia sitten sykettäni säännöllisemmin seuranneena tiedän oman aamusykkeeni liikkuvan 45-48 välillä, joten vähän noista lukemista ollaan tultu alaspäin. Jei! :) Aamulla kävin läpi myös viime yönä nettiin tulleet ensi viikon valmennusohjeet. Surukseni aamupuuroa on ensi viikolla enää vain kolmena päivänä. :-/ Tosin pitäähän sitä ruokavaliota taas kiristää, koska ainakaan minulla paino ei ole tämän viikon aikana enää pudonnut. Ehkä se tuosta nytkähtää taas alaspäin, kun ruokamäärä vähän putoaa. Treeneissä luvassa on triplasarjoja ja aerobisissa on lupa tehdä sykkeennostoja. :D Jes! Niistä mä tykkään. Teemun mielestä oon ihan masokisti, kun haluan vapaaehtoisesti itseäni kiduttaa spurttailemalla, mut mulle se sopii. Opin aikoinani treenaamaan PT:ni Timon kanssa intervalliharjoituksia ja siitä saakka ne ovat mukanani kulkeneet osana treenipalettia. Saa nähdä, et miten energia riittää niitä tekemään näin dieetillä, mutta meinaan ainakin kokeilla. :)

Töistä päästyä kävin käppäillen lähikaupassa täydentämässä vähän jääkaappini sisältöä. Se onkin ollut kohtalaisen askeettisella mallilla, kun oon vartonu palkkapäivää kuin kuuta nousevaa. Lisäksi sain tänään inspiraation tehdä katkarapukeittoa, kun hiilarittomalle lepopäivälle halusin kuitenkin jotakin lämmintä ja täyttävää. Lueskelin vähän erilaisia ohjeita ja modifioin niistä oman makuni mukaan ruokavalioon sopivan reseptin.

Pääraaka-aineena keitossani oli paprikaa, punasipulia, tomaattimurskaa, chiliä ja valkosipulia.

Punnitsin ja kuution kasvikset. Chiliä en uskaltanut laittaa kuin puolikkaan, koska ostin kaupasta itselle tuntematonta lajiketta enkä ollut varma sen tulisuudesta. Halusin lisäksi pystyä maustamaan keittoa myös cayennellä, joka antaa siihen ihan omanlaisensa lämpimän poltteen.

Laitoin kattilaan tilkan öljyä ja heitin kasvikset siihen kuullottumaan ja hautumaan.

Pehmensin kasviksia kattilassa noin 5-10 minuuttia ja kaadoin puolikkaan purkin (210g) tomaattimurskaa ja pari desiä vettä joukkoon. Tämän keittopohjan annoin kiehua toiset kymmenen minuuttia.

Maustoin keiton suolalla, mustapippurilla, cayennellä ja kaupasta tällä reissulla bongaamallani savustetulla paprikalla. Se tuoksui jo purkista nuuskuteltuna jumalaiselta ja toimi aivan loistavasti keitossa! Se toi keittoon aivan omanlaisensa BBQ-henkisen säväyksen. Aivan loistava uusi tuttavuus maustekaappiini.

Seuraavasta työvaiheesta mun ei tullukaan otettua kuvaa. Kaadoin keiton nimittäin blenderiin ja soseutin sen sileäksi. Tämän vaiheen voisi hyvin myös tehdä sauvasekoittimella, mutta mulla sellaista ei löydy kaapista, joten blenderi sai luvan toimia soseuttajana tässä tapauksessa. Isommissa keittomäärissä sauvasekoitin olisi ihan ehdoton värkki, mut näin pienillä määrillä blenderi ajoi saman asian.

Soseuttamisen jälkeen punnitsin ruokavalion mukaisen määrän katkarapuja ja mikrotin ne kevyesti suliksi.

Sekoitin katkaravut keiton sekaan, kaadoin keiton kulhoon, lisäsin keittoon vähän raejuustoa ja lorauksen oliiviöljyä ja ripottelin hiukan kiuvattua persiljaa päälle. Ja voe mahoton, että tuli hyvvää! Tää ois maistunu mahtavalta vaikkapa vastapaistetun valkosipulipatongin kanssa, mutta nyt piti pärjätä pelkällä keitolla. Ja hyvin pärjäsin. Tätä tuun ihan varmasti kokkaamaan myös jatkossa. Aivan loistavan makuinen keitto ja toimis muuten hyvin vaikka paahdetuilla broilerin suikaleillakin! Tätä kun on helppo jalostaa omaan makuun sopivaksi. :)

Onneks oon kotikasvatuksessa saanu ripauksen luovuutta ja intoa kokkailemiseen, niin uusia ja erilaisia tuotoksia pääsee syntymään aina aika ajoin. Piristää mukavasti muuten askeettista riisi-makarooni-jauhelihaelämää. :)

Tänään ois tarkoitus vielä pakata ja siivotakin piti, mut noista toi jälkimmäinen taitaa saada odottaa ens viikkoon. Lähden huomenna suoraan töistä ajelemaan Tampereelle viikonlopun viettoon. Heti sinne päästyä mennään salille ja viikon viimeinen treeni ja aerobinen oli tarkoitus tehdä sit lauantaina. Sunnuntaina jos pitäis lepopäivän ja koettais keritä käymään vaikka Teemun porukoilla pitkästä aikaa. Näillä mennään ja mulla ajatus karkas jo tulevaan kesään, kun vanhoja valokuvia koneelta äsken selailin. Sieltä löytyi veljeni minusta ottama kalastuskuva jonkun ihan onnistuneen kalastusreissun jälkeen (päätellen saaliista ja ilmeestäni). Tulin tuosta kuvasta hyvälle mielelle ja halusin jakaa sen täällä teillekin. :) Tuosta kuvasta näkyy jotenkin niin hyvin mun persoona ja juuret ja sisin olemukseni, joka aika usein pääsee kätkeytymään jonnekin sisälle näkymättömiin. Mutta siellä se on, eikä se koskaan onneksi lähde minusta. Se määrittelee minua: kuka ja millainen olen, miten toimin ja mitä arvostan. Olen juuristani todella onnellinen ja ylpeä. :) Näiden mietteiden myötä oikein hyvää ja voimaannuttavaa viikonloppua kaikille!