Terveisiä unimaailmasta! Jösses! Töistä neljältä päästyä ja kotia ajeltua ajattelin, että mäpäs otan pienet tirsat, kun niin kovasti unetti. No, oliko ne pienet? Ehei. Nukuin melkein kaksi tuntia oikein syvää unta ja näin paljon uniakin. Yleensä mun päiväunet on puolesta tunnista tuntiin sellaista torkuttamista, mutta tällä kerralla oli ihan eri meininki. :D Mut ei se haittaa. Tän illan olin suunnitellukin ottavani mahdollisimman rennosti. Oon nukkunu jotenkin katkonaisesti ja omassa mittakaavassani liian lyhyitä yöunia, joten kunnon päikkärit tässä kohtaa joutilaana keskiviikkona tuli enemmän kuin tarpeeseen. Mulla oli eilen hieronta ja tänään salivapaa, joten siksikään ei ollu töistä suoraan hoppua minnekään.

Tällä hetkellä eloon kuuluu sellaista, että dieetin viimeisiä viikkoja viedään. Olin suunnitellut jatkavani dieettiruokavaliolla kesäkuun alkuun saakka ja siirtyväni siitä sitten reverse dieetille, joka siis tarkoittaa sitä, että ruokavalion kalorimäärää aletaan nostamaan hiljalleen viikko viikolta. Varsinkin naisten on tärkeää tehdä tämä hiiiiiiiiitaaaaasti ja omaa kroppaa kuunnellen, koska keho käy pitkän dieettijakson jälkeen alikierroksilla ja varastoi herkästi saadut suuremmat kalorimäärät kehoon rasvaksi. Ja sitähän kukaan meistä ei halua, vaan maltillista kaloreiden nostamista ja korkeintaan kehon rasvattoman massan pientä nousemista. Tästä aiheesta sensei Markku Tikka on kirjoittanut hyvän ja selkeän artikkelin, josta asiaan enemmän perehtyä haluavat voivat lukea lisää:

http://markkutikka.blogspot.fi/2014/11/reverse-dieetti-karsivallisyys-palkitaan.html

Oon ollu dieetillä nyt siis All Outin alkamisesta saakka, eli helmikuun alkupuolelta. Ensi viikko menee vielä näillä ohjeilla, eli dieettiviikkoja tulee kaikkineen 16 eli neljä kuukautta. Tänä aikana ruokavalio on iskostunut aika syvälle ja sitä osaa jatkossakin soveltaa mainiosti omassa elämässään ja niissä tilanteissa, joissa haluaa syödä fiksusti, mutta ei grammavaa'an kautta punnitusti. Itsellä vaaka tosin on tuonut runkoa ja ryhtiä ruokailuihin niin pitkään, ettei siitä perusarjessa osaa tai haluakaan enää oikein luopua. Ja varsinkin nyt reservelle siirtyessäni on todella tärkeää punnita tarkasti ja kontrolloida sitä kautta mahdollisimman hyvin tehtyjen ruokalisäysten määrää. Kaloreita on dieetin edetessä napsittu pääasiassa hiilihydraateista, joten niitä reservelle siirryttäessä aletaan jälleen nostaa. Kahden ensimmäisen viikon lisäyksenä puuro taisi palata ruokavalioon ja sitä odotan jo nyt innolla. :) Bulli on ohjeissaan useaan kertaan todennut, että todella monella rasvanpoltto saattaa jopa kiihtyä reverselle siirryttäessä, joten kropan muokkaantumista on odotettavissa siis edelleen, mikä on hyvin toivottavaa. Mutta tähän kaikkeen Bull on antanut todella tarkat ja hyvät ohjeet, joten minun tehtäväkseni jää ainoastaan noudattaa niitä.

Mutta tämä näistä ja nyt on pakko päästä hehkuttamaan vähän mennyttä viikonloppua! Minut nimittäin vietiin silloin treffeille! :) Olin saanu jo aika päiviä sitten käskyn raivata kalenteriini tyhjää viime viikonlopulle ja saapua Tampereelle mahdollisimman aikaisin perjantaina. Sain töistä nipistettyä sen verran, että pääsin matkaan vähän ennen kolmea ja ajelin sit Tampereelle. Siellä suoritettiin nopea taktinen auton vaihto ja matka jatkui kohti Helsinkiä. Kohteena oleva kaupunki oli kerrottu minulle jo etukäteen, mutta kaikki muu reissun osalta oli jätetty epätietoisuuden valtaan. Noh, voitte uskoa, että se ottaa himpun koville tällaiselle tyypille, joka tykkää suunnitella, aikatauluttaa ja organisoida. Ja nyt ei saanu tehdä mitään niistä, vaan piti vain heittäytyä mukaan ja katsoa mitä eteen tulee. Taisin olla aika hiljaista tyttöä siinä jännäkakka housussa pelkääjän paikalla napottaessani. xD

Helsingin päässä ajeltiin Kulttuuritalon nurkille parkkiin ja tapahtumapaikaksi varmistui siis kultsa, jossa oltiin tässä taannoin katsomassa Fitnesskisoja. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin jostakin ihan muusta tapahtumasta. Sen huomasi kyllä heti, kun sisään kultsalle astuttiin. Tapahtuman yleisö oli ehkä noin 80%:sti miehiä ja tämähän oli omiaan lisäämään äimäilyäni. Tässäkään vaiheessa mulla ei siis ollu minkään valtakunnan hajua siitä, minne mut oli oikein tuotu! Kupletin juoni selvisi mulle vessassa, kun kuulin kahden naisen puhuvan matseista.. Tajusin siinä samassa, et tapahtuma oli CAGE!

Eli ammattilaisvapaaottelua! Huippua! Olin ihan innoissani! Muistan joskus Teemulle mainitseeni, että tykkäisin joskus päästä katsomaan näitä matseja ja täällähän sitä sit oltiin hyvillä paikoilla katsomossa. Ilta kesti taukoineen seitsemästä noin kymmeneen. Nähtävää oli kyllä koko rahan edestä. Huippuhyviä matseja ja loistavaa tekniikkaa! Oli mahtavaa seurata ammattilaisten otteluita, kun itsekin oli kohtalaisen hyvin perillä siitä, mitä kehässä kulloinkin tapahtui. Tai ei nyt tietenkään koko aikaa, mutta oman harrastustaustan ansiosta oli helpompaa ja kiinnostavampaa seurata matseja, kun oli käsitys siitä, mitä tekniikkaa käytettiin ja mihin pyrittiin. Näki niin siistejä potkuja, lukkoja ja kuristuksia, et huh! Kauhea polte tuli päästä taas itsekin nujuamaan. Lukkopainin oon lajeista eniten omakseni kokenut ja sen pariin tullaan Teemun kanssa yhdessä vielä jonakin päivänä aivan varmasti palaamaan, kun painopiste saleilusta vähän väistyy toisaalle.

Vapari-ilottelun päätyttyä käppäiltiin takas autolle ja sain tietää, että seuraavana päivänä päästäisiin Flamingon kylpylään lillumaan. :) Jo aiemmin yöpaikasta udeltuani (no en malttanut olla kysymättä tästä!) minulle oli kerrottu, että yötä ollaan Vantaalla hotelli Cumuluksessa. Teemu oli varannu meille sinne kuplivan paketin, joka piti sisällään yön hotellissa, kylpyläliput ja pullon shamppanjaa ja suklaata! Skumpetti vaihdettiin suosiolla holittomiin juomiin, mut suklaasta nautittiin jälkkärinä syötyämme ensin järkyttävän hyvät sapuskat hotellin Huviretki-ravintolassa. :)

Tähän kuvakollaasiin kulminoituukin oikeastaan aika hienosti Päkän kulinaarinen viikonvaihde ja sen tuoma onni ja ilo tälle ikuiselle herkkusuulle ja suursyömärille! :D

Cumuluksen aamupala oli hirmu hyvä ja muutenkin hotelli oli siisti ja viihtyisä. Loikoiltiin aamupalaa sulatellen hetki ja jatkettiin siitä sit Jumboon ja Flamingoon.

Lilluttiin kylpylässä sit lopulta noin neljä tuntia. Käytiin nopeasti pyörähtämässä vesipuistonkin puolella laskemassa parit mäet, mutta palattiin varsin pikaisesti rauhallisemmalle aikuisten puolelle takaisin. Aikuisten puoli, eli kylpylän SPA-puoli olikin todella positiivinen kokemus! Voin todella suositella. Varsinkin pariskunnille aivan loistava paikka viettää laatuaikaa, jos lillumisesta tykkää. Löytyi useita erilaisia saunoja ja altaita, joissa rentoutua. Omiksi suosikeiksi valikoituivat tervalta tuoksuva ja todella pehmeitä ja kosteita löytyjä antava perinnesauna ja allaspuolelta mineraalivesiallas, joka oli varustettu vedenalaisilla kaiuttimilla! Ensimmäinen kokemus vedenalaisesta musiikkimaailmasta oli karvat pystyyn nostattava. Oli jotenkin uskomattoman rauhoittavaa ja tunteita herättävää painaa korvat veden alle, kun muu maailma ikäänkuin sulkeutui ulkopuolelle ja mielen ja ajatukset täytti vain veden kohina ja sieltä kuuluva rauhallinen musiikki. Aivan huikean hieno reissu ja kokemus tämä.

Kylpylän jälkeen käytiin syömässä vielä Chicosissa kunnon burgerit ja mä otin lohtujälkkäriksi vielä Rocky Roadin, koska pääruoasta oli jäänyt vähän nälkä.. Mä se oon harvoin täynnä. ;) Illaksi palattiin takaisin Tampereelle, haettiin Jerna töistä ja mentiin minnekäs muuallekaan kuin salille! Treeni kulki innostuneen hyvin kroppa levänneenä ja täynnä hiilareita. Treenistä tuli hyvä olo ja kaikkineen treffit onnistui siis täydellisesti! Teemu on kyllä maailman ihanin, kun se keksii järkätä tällasia! <3 Ja se kun tuntee mut niin hyvin, niin se osaa yllättää just esim. jollakin vapari-illalla, joka ei kyllä ihan joka tytön makuun olisi. Mut mulla toimii se ja samoin toimii aina hyvä ruoka. Eihän tälla kombinaatiolla voi mennä metsään. :)

Sunnuntai olikin sit vastaavasti rauhaisa kotipäivä. Teemu torkutti ja mä kirjoittelin tämän viikon treenit valmiiksi treenipäivyriin yhdessä Lusikan kanssa. :D

Läksin ajeleen takas Jyväskylään joskus viiden maissa. Pysähdyin matkalla hamstraamaan Muuramen uudesta Lidlistä tarjouksessa olleita Cashew-pähkinöitä ja vähän muitakin viikon ruokatarpeita. Pähkinöitä kuluu ruokavaliossa aika lailla ja ne on melko hinnakkaita. Siksi tarjoushaukkailin ja hamsteroin pähkinöitä pari pussia.

Treffiviikonlopun runsaista ja epämääräisistä syömisistä huolimatta sunnuntai oli meillä virallinen hiilaritankkauspäivä ja syötiin silloin pääasiassa puuroa, vaaleaa leipää ja muita hiilarilähteitä. Mä vein tämänkin korkeammalle levelille ja haaveilin koko paluumatkan jostakin makeasta iltapalasta. Päädyin kaiken pohdinnan jälkeen paistamaan itselleni aikamoisen kasan lettuja ja ujuttamaan niiden joukkoon lohkottua pähkinäsuklaata ja mansikoita. :) Lettuja tuli aika paljon ja kyllä, olin täynnä tämän komeuden kitusiini kiskottuani. :D

Hierojani Pena kyseli taas eilen, että mitä se vaaka näyttää, kun on kuulemma olemukseni taas kaventunut sitten edellisen näkemän. Pakko oli Penalle kertoa, että vaakaa on tullut viimeisten viikkojen aikana tuijotettua poikkeuksellisen vähän. Tänä aamuna hyppäsin puntarille pitkästä aikaa ja se näytti 65,2kg. Eli paino ei oo juurikaan muuttunut parin viikon takaisesta alhaisimmasta 64,9 lukemasta kaikesta tästä syöpöttelystä huolimatta. Tämähän tässä ruokavaliossa onkin parasta, että se kestää vallan hyvin vaikka koko viikonlopun mittaisen irrottelun, mutta silti tilanne ei heitä häränpyllyä, jos viikot tulee noudattaneeksi ruokavaliota. Alkukesään on nyt tarkoitus kuitenkin vähän skarpata ja toteuttaa ruokavalioo hiilaritankkauksineen mahdollisimman tarkasti, jos kroppaa saisi vielä vähän tiiviimmäksi ennen rantakelejä.. Mutta en ota tästä mitään stressiä. Kroppa tuntuu toimivan omalla painollaan paljon paremmin, mitä vähemmän stressaan. Maalaisjärjellä ruokailuissa, treenillä ja riittävällä levolla kaikki tuntuis menevän just niinkö pitääkin, joten eiköhän se näillä kannata mennä jatkossakin. :)