Pitkästä aikaa! Kesäkuu on puolessa välissä jo ja vaikka mitä kaikkea kivaa on tapahtunut tämän luokattoman pitkän päivittämisvälin aikana! Sen huomasin näppärästi siitä, miten puhelimeni blogikuvakansio oikein pullisteli, kun kuvia koneelle äsken latailin. Mulla kun on tapana aina nakella kuvia kansioon valmiiksi odottamaan sitä hetkeä, kun maltan koneen ääreen istua kuulumisia päivittelemään. Ei tarvii sit siinä kohtaa enää käyttää aikaa kuvien valikoimiseen ja muokkailuun. :) Tällä kertaa postaus tuleekin olemaan kohtalaisen kuvapainotteinen, mutta jospas se ei haittais. Kertoo ne ainakin kovasti menneistä viikoista.

Tarina alkaa peräti  kolmen viikon takaa, jolloin oltiin Teemun kanssa pitkästä aikaa maalla mun vanhempien luona käymässä. Sattui sille viikonlopulle ihan huiput kelit, joten vietettiin paljon aikaa ulkosalla.

Käytiin ajelemassa mönkkärillä pitkin mehtäteitä ja peltoja. Poikettiin siinä vähän pällistelemässä kesäistä luontoakin. Ei ollu muuten kaukana, et oisin molskahtanut jokeen, kun tietysti piti päästä virtaa ihmettelemään sinne kaiken keskelle.. Kivi ei ollukaan pohjassa tukevasti, vaan se keinahti just siinä kohtaa, kun sille hyppäsin. Sain onneks pohjasta vastaan käsillä tukea, niin en menny ihan suoraan naamalleni jokeen.

Iltasella käytiin ajelemassa hiljaisella kyläraitilla ja piipahdettiin Lossisaaressa jäätelöllä.

Suopursut oli just auenneet parhaaseen kukkaansa ja mä niitä sieltä kimpun kotia poimin.

Paluumatkalla käytiin heittämässä talviturkit Tossavanlahdessa. Oli niin nopea toimitus, ettei kuvaa kerinny ottaa todisteeksi. :D

Takas kotia päästyä saunottiin ja illalla grillattiin. :) Oikein raskaalla kaavalla tällä kertaa. Grilliin saatiin mahtumaan vartaita, pihvejä ja makkaraa. Oli hirmuisen hyvää, mutta jonkinasteiset ruoansulatusvaivat siitä kaikesta lihan määrästä sai kyllä aikaan. Varsinkin näin tottumattomat.

Sunnuntai hurahtikin sit kotijärvellä kalassa.

Mä soutelin ja välillä virvelöin.

Mulle saaliiksi tuli pari sukkapuikon vahvuista haukea, jotka laskin takaisin järveen kokoa kasvamaan. Lisäksi sain yhden ehkä noin kiloisen vötkäleen, joka otettiin mukaan. Juhon onkeen hauki otti ahnaasti ja nousipa sieltä yksi oikein kunnon mötikkäkin.

Painoa tällä möhköllä oli 3,3 kiloa.

Mä oon aina pienestä saakka ollu innokas kalastaja ja pitkälti vastannut välillä perkuupuolestakin. Nyt perkuunakki oli oikeastaan selviö, koska mieleni halaji täyttää pakastintani haukifileellä. :) Siispä leikkuulauta, kalapiikki ja fileointiveitsi kainaloon ja töihin. Työtasoksi valikoitui kohtalaisen maalainen peräkärry. :D

Palautin homman mieleen eka pienemmällä yksilöllä.

Ja kävin sit ison mörön kimppuun.

Hyvinhän se meni, vaikka itse kehunkin. :) Vielä oli vanha oppi tallella ja boksiin kertyi hyvä määrä filettä.

Näppäränä tyttönä vielä pistin fileet vakuumipakkauksiin, niin säilyvät hyvinä pitempään pakastimessa.

Päivän urakkaan kuului vielä auton pesu ja imurointi, koska mattimyöhäisenä se on mulla jälleen katsastuksen deadline lähellä. Painepesurilla homma hoitui nätisti.

Pesemisen kanssa tosin on vähän niin ja näin. Mun autopaikka kun sijaitsee Jyväskylässä ison koivun alla ja se puu tihkuttaa läpi kesän sellaista tarttuvaa töhnää, joka tahmaa koko auton alta aikayksikön. :-/ Ärsyttävää. Hetken mun auto OLI puhdas, mut eipä kauaa. Onneks katsastusmies ei katso tahmaa, vaan ihan muista asioita. :D

Illalla takas kotia Jyväskylään ajettua paistettiin vielä iltapalaksi nokkoslettuja, kun keräsin nokkosia pakastimeen Keiteleeltä. Veljen jouluna mulle ostama Heiroin valurautainen paistinpannu osoittautui todella huipuksi välineeksi! Sillä sai paistettua tosi rapeita ja hyviä lettuja!

Viikonlopusta jäi ihan älyttömän hyvä ja leppoisa mieli ja supertäydet hiilarivarastot! Eipä tarvinnu varsinaista hiilaritankkausta suorittaa, kun söi vapaasti äitin laittamia luksusruokia. Teki älyttömän hyvää sekä mielelle että keholle. Treeni kulki viikolla ihan tajuttoman kovaa, vaikka seuraavan viikon jälkeen koittavaa lepoviikkoa alkoikin jo hiukan kaipaamaan. Aina ne lepoviikot tulee just siihen oikeaan kohtaan. Siihen saakka jaksaa hyvin,mutta salittoman viikon alkaessa sitä oikein huomaa, miten kroppa kaipaa taukoa kaikesta tekemisestä. Eikä niitä lepojaksoja tulis pidettyä säännöllisesti ja kunnolla, jos ne ei ois valmennusohjelmaan merkitty.

Kesäkuun eka viikonloppu meni silleen, et oltiin molemmat omilla tahoillamme Teemun kanssa. Ties kuinka pitkästä aikaa. Tampereella loppui koulut silloin lauantaina, joten muutenkin viikonloppu ois jääny lyhyeksi. Mä hyödynsin kertynyttä omaa aikaa käymällä terassilla ystäväni Annin kanssa perjantaina. Istuttiin tovi ravintolalaiva Mustan Magian kannella, mut järkyttävän kylmä tuuli meidät ajoi lopulta sisätiloihin. Mä sain Magian baarimikolta hirmu hyvän alkoholittoman ja vähäsokerisen drinkin. :) Se oli mukava yllätys, koska suurimmaksi osaksi baareista saat sokerittomana ja alkoholittomana vaihtoehtona oikeastaan pelkästään jotakin light-limpparia hanasta..

Mielenkiinnolla odotan, milloin baarit osaa vastata ihmisten lisääntyneeseen terveystietouteen ja halukkuuteen saada baarista myös hyviä alkoholittomia juomia. Ja jotkut vielä vähäkalorisiakin sellaisia. Noihin drinkkeihin kun saat uppoamaan kaloreita vaikka kuinka, jos niiden pohjana käyttää jotakin makusiirappia tms. Mut kertansa menee, jos ei ihan joka päivä käy terassiloimassa.

Lauantaina oli ohjelmassa sit kovin erilaista puuhaa. Lähdettiin ystäväni Maakun kanssa nimittäin aamusella Leivonmäen kansallispuistoon päiväretkelle. Pakkasin retkikamat, söin aamupuuron ja noukin Maakun kyytiin. Käytiin täydentämässä retkieväitä Vaajakosken S-marketista ja jatkettiin sit autoilua Leivonmäelle. Sää suosi ja muutoinkin oli ihan hirmu kiva patikoida luonnonrauhassa pitkästä aikaa.

Mä nappasin karjalanpiirakkani päälle oikein graavilohta.

Ja tokihan hyvään retkeen kuuluu makkara myös. Enpä muistakaan, milloin oon edellisen kerran saanu nuotiolla paistettua makkaraa. Ja huom! Keiteleviikonlopun grillimakkaraa ei lasketa. ;)

Keitettiin trangialla pannukahvit ja äpöstämisen jälkeen käytiin vielä uimassa. Eihän meillä tietty uikkareita sen paremmin kuin pyyhkeitäkään mukana ollut, mutta eipä se mitään haitannut. Tovin siinä sai rantahiekalla hytistä itseään kuivaksi ja sitten vain vaatteet päälle. Hetkeä myöhemmin paikalle pölähtikin porukkaa, et ajoituksemme ei olisi voinut paremmin osua kohdilleen.

Päivä kului Leivonmäellä mukavasti. Kotiin päästyä iskikin sit armoton väsy edellisyön vähien unien ja päivän ulkonaolon takia. Nukuin siinä sit näppärästi puolentoista tunnin unet ja suuntasin illaksi Katseeseen myymään meijän yhdistyksen keikkailtaan pääsylippuja.

Sunnuntai kului kotona koomaillen ja salilla piipahtaen. Sittenhän sitä saikin jo alkaa valmistautumaan uuteen viikkoon ja töihin. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että motivaatio alkavaa työviikkoa kohtaan ei kyllä ollut järjin korkealla. Teemu tuli Jyväskylään mun luokse keskiviikkona. Sillä kun on lomaa jo. Torstaina käytiin tuhoamassa työkaveriltani aiemmin keväällä saatu pitsalahjakortti Mariassa. Teemu otti makkarapitsan ja mä tavoilleni uskollisena Pollo Mexicanan.

Ja kaikki meni. Molemmilta. :D

Mulla on kuvassa rätti kädessä, koska käytiin luovuttamassa verta ennen syömään tuloa. Tai Teemu luovutti ja mun 20. luovutuskerta jäi vain yritykseksi. :-/ Veripalvelun nainen ei onnistunu laittamaan neulaa mun pieneen suoneen kerralla kohdilleen, eikä se onnistunu siinä tovin sorkittuaankaan. Verta tuli tosi hitaasti ja neula painui vasten suonen seinämää. Luovutus piti lopettaa 100 millilitran kohdalla. Harmitti ihan tosi paljon. Olin suunnitellut luovutuksen lepoviikolle, koska viisijakoisella treeniohjelmalla ei paljoa luovutuspäiviä viikkoon jää.. Mulla kun luovutus vetää olon hiukan voimattomaksi muutaman päivän ajaksi. Eli se meni syteen se yritys tällä kertaa. Saas nähdä, et milloin tulee seuraavan kerran mentyä yrittämään. Olin etukäteen vähän huolinut, että millä tolalla mun hemoglobiinit mahtaa olla nyt kevään dieettaamisen jälkeen. Mut huoli siitä oli ihan turha. Mulla oli 149, mikä on ihan hirmu hyvä lukema naiselle. Fiksu ruokavalio ja riittävä ravinteiden ja vitamiinien saanti on parantanu arvoja merkittävästi edelliskerran 131 lukemaan verrattuna. Huippua!

Mulla on nyt kevään aikana kertyny sen verran paljon ylitöitä, et päätin extempore anoa perjantain kokonaan töistä vapaaksi. Sain luvan olla töistä pois ja päätettiin lähteä sen kunniaksi Hyyppäänvuorelle päiväretkelle.

Sieltä on komiat maisemat!

Ja koska oltiin sopivasti hollilla, niin pitihän sitä nyt käydä yksi geokätkökin tonkimassa. :) Päästiin kiipeilemään mahtaviin kallionkoloihin. Löytyihän se rasiakin onneksi jonkun aikaa pyörittyämme.

Evästaukoa vietettiin kallionkielekkeen alla.

Ja sit se päivän murheenkryyni: mun auto ei menny katsastuksesta läpi! Yhyy yhyy. Muuten kaikki oli ok, mut takaa oli joku himputin osa ruostunu poikki ja takavalokin oli pimeänä. Nojoo. Vika ei onneks oo paha ja sen saa helposti korjattua. Diilasinkin asiasta heti työkaverini kanssa, joka lupas hitsata sen ja vaihtaa samalla vielä öljytkin mun autoon, kun mulla ei oo nyt varaa viedä sitä huoltoon. Onneks on monenlaisia osaajia ympärillä. :)

Perjantaina iltasella mulla oli vielä hieronta Penalla ja sen jälkeen lähdettin ajelemaan Tampereelle. Asukasyhdistys järjesti Särkänniemipäivän launantaina aamupäivällä ja meillä oli rannekkeet sinne. Puisto oli auki siis vain asukasyhdistyksen immeisille klo. 9:00-12:00. Siinä ajassa ehti hyvin kiertää ne kaikki laitteet, mitkä halusikin. Eniten mä odotin kuitenkin tän kesän uutuslaite X:ää. Ja kyllä oli odottamisen arvoinen kokemus!

Pyöritys otti hyvin mahanpohjasta ja voi veljet että mä kiljuin kuin pikkutyttö! :D Laitteen jo hiljentäessä mun vieressä ollut pikkupoika kysyi multa, et joko mä nyt voin lopettaa mun huutamisen. :D :D :D Huippua! Reppana. Sille on varmaan tullut ainakin tilapäinen kuulonalenema.. :D

Särkästä suunnattiin keskustaan Kirstin ja hänen äiteensä kanssa tekemään tarkastuskäynti keväällä auenneeseen Friends & brgrs paikkaan. Mä äpöstin chipotle-burgerin ja olin ihan tyytyväinen annokseeni. Pienihän se hintaansa nähden (12,50 euroo) oli mun pohjattoman ruokahalun tietäen.. Maukas, mutta pieni. Mietittiin siinä porukalla, et saas nähdä, kuinka pitkään se paikka mahtaa kannattaa. Se on sellainen vähän hankala väliinputoaja mäkkärin ja ravintolaburgeripaikkojen välissä. Mäkkäristä saa reilusti halvemmalla, mut huomattavasti heikompaa safkaa. Ja lisäämällä tän paikan annoksen hintaan muutaman euron saa jo hyvän ja ison ravintolatasoisen burgeriannoksen, josta ei ihan varmana jää nälkä. Hmm, jää nähtäksi, et miten paikalle käy.

Oltiin arvottu jo päivällä, et mitähän mahdetaan puuhata iltasella. Noh, vastaus tuli täysin yllättäen takavasemmalta (oikeammin sanottuna etuoikealta minusta katsottuna :D), kun Kirsti pyysi meitä heidän mukaan illan Pispalan Sottiisi-tapahtumaan. He kun oli sinne menossa ja sopivasti heillä oli kaks ylimääräistä lippua. No mehän päätettiin sit ottaa ja lähteä katsomaan kansantanhua oikein porukalla! Ja kylläpä kannatti! Koskaan ennen en oo tanhua ollu katsomassa ja illan esitys löi kyllä ällikällä monellakin eri osa-alueella. Esitys oli yhdistelmä näytelmää, tanssia ja laulua. Siitä ei puuttunut huumoria, saati herkkyyttä. Tanssijoita oli yhteensä 1000 ja ohjelma oli mahtavalla tavalla koottu yhteen tarinamaiseksi kokonaisuudeksi. Siinä sitä kaksi tuntia hurhati todella nopeasti. Osallistuttiin vielä lopussa yhteiseen juhlapoloneesiin ja ajeltiin sitten takaisin Pirkkalasta kotia. Huippu ilta oli! :)

Sunnuntaina sit palasin bussilla takas kotia Jyväskylään ja tää viikko onkin ollut töitä ja salia perinteisesti. Kivaa oli päästä salille pitkästä aikaa. Treeni on kulkenut ihan älyttömän hyvin ja virtaa riittää. Oon nyt tosiaan kolmatta viikkoa re-dieetillä ja aika tavalla on tullut otettua vapauksia syömisien suhteen. Niin se vähän tarkoitus olikin, et kesä menee rennommissa merkeissä. Tosin nyt ajattelin juhannukseen saakka mennä tarkkaan ohjeiden mukaan ja Nummirokissa sit irrotella hyvällä omallatunnolla. :) Mut sitä ennen ens viikonloppuna on jännää tiedossa! Lähdetään nimittäin Jernan kanssa fitnessleirille! Se järjestetään Vierumäellä ja se kestää lauantaista sunnuntaihin. Ollaan siellä siis kuulemassa asiaa treenaamisesta, kisaamisesta ja fitnesselämästä yleensäkin. Ootan viikonloppua jo innolla. Täytyy koettaa muistaa napsia sieltä kuvia ja kertoilla viikonlopun sisällöstä täällä bloginkin puolella jotakin. :) Mutta nyt tää sessio vois olla tässä, kun ollaankin jo aika hyvin ajantasalla kaikesta. Palaamisiin taas!