Ja niin koitti sekin armas aika, että pääsi tämäkin tyttö nauttimaan vapaudesta. Juhannusviikon keskiviikkona olin vielä puolikkaan päivän töissä ja sit otin ja läksin. Flunssaisena räkänokkana suuntasi tämä tyttö autonsa nokan kohti kotia. Päivän agendana oli käydä labrassa, katsastusasemalla näyttämässä autoa pienten fiksausten jäljiltä ja shoppailla juhannuksen eväät sekä saleilla hyvä ja reipas alku juhannuksen turmiolliselle elolle. Töistä päästyä kävin nappaamassa vasta heränneen Teemun kyytiin ja piipahdettiin keskussairaalalla. Q-kastastuksessa sai hetken jonotella ennenkuin sain auton katsastushepun tarkan silmän alle. Aikaahan korjattujen pikkuvikojen katsastamiseen ei paljoa kulunut, mutta ehtipä kuin ehtikin toinen meistä vetäisemään peräti kaksi munkkia odotellessa. ;) Kumpikohan se mahtoikaan olla?

Festarikamumme Kirsti saapui pian tämän jälkeen Jyväskylään ja suunnattiin koko konkkaronkka salille treenaamaan. Mun osaksi tosin valikoitui vetää Kirstille tiukka jalkatreeni, koska oma oloni ei ollut otollinen treenaamisen kannalta. Kurkku oli raastinrauta ja nenä tukossa kuin vessanpytty viikon ummetuksen helpotuttua.. Ratkaisu oli siis ihan hyvä näin.

Salilta päästyä käytiin ostamassa Minimani tyhjäksi juhannusruoista ja mentiin kotia kokkaamaan. Mun viimeisen illan puhteeksi jäi vielä ommella Teemun festariliiviin viisisataamiljoonaa pätsiä huonolla langalla ja yhteistyöhaluttomalla ompelukoneella. Lopputuloksena oli neljä (!) katkennutta neulaa, loppunut musta lanka (korvasin vihreällä :D) ja palanut käpy ompelijalla. Mutta niin vain tuli liivi valmiiksi.

Torstaina herättyä oli ohjelmassa viime hetken shoppailuja keskustassa ja festarikamumme Tanelin poiminen mukaan remmiin. Myös ihana Outi-ystäväni tuli mulle lettejä festarikampaukseksi vääntämään. Huippua. <3 Sittenhän siitä loppupakkauspaniikin saattelemana lähdettiinkin kahdella autolla köröttelemään kohti Pohjanmaata ja kahdeksatta nummirokkijuhannusta!

Perille päästyä taivaalta ropisi vähän vettä, mutta se onneksi taukosi aika pian. Pistettiin leiri pystyyn ja laskeuduttiin juhannuksen viettoon. :)

Nummessa on tosiaan tullut vietettyä jo kahdeksan juhannusta. Muutama välivuosi on joukkoon mahtunut, mutta nyt taas edelliset kolme juhannusta on tullut näillä metallikinkereillä vietettyä. On huippua, että sinne on muodostunut ihan oma porukkansa, jota tulee nähtyä pääasiassa oikeastaan vain Nummirokissa. Osaa tietysti muunakin aikana vuodesta, mutta sieltä ne löytää aina ne tutut festarikaverinsa vuoden jälkeen lähes samoilta paikoilta, jos vaikka vuoteen ei ole tullut siinä välissä nähtyäkään. Nummessa vallitsee aivan käsittämättömän hieno ja leppoisa tunnelma. Festari vetää paikalle tuhansia metallipäitä, mutta järjestyshäiriöiltä vältytään lähes joka vuosi. Tänä vuonna festari oli yltänyt uuteen kävijäennätykseensä, kun peräti 19 500 metallipäätä oli saapunut metsän keskelle juhannusta vastaanottamaan.

Torstaina katsastettiin Turmion Kätilöt, Gloria Morti, Fleshgod Apocalypse, pätkä Stratovariusta ja oma henkilökohtainen rakkauteni, Wolfheart. Hyviä keikkoja oli ja kaikin puolin onnistunut ensimmäinen päivä. :)

Perjantai aukeni aurinkoisena ja teltta kävi mahdottomaksi paikaksi nukkua jo kohtalaisen varhain. Siispä trangia tulille ja aamupalan laittoon. Ollaan reissuillamme oltu aina kohtalaisen omavaraisia ja tehty paljon evästä myös itse. Tokihan joitain sapuskoita tulee kojuistakin ostettua, mutta mikäpäs sen parempaa, kun omassa leirissä trangialla keitetty pannukahvi. :)

Perjantai oli jo ennakko-odotusten mukaan meille se kovin keikkapäivä. Se alkoi jo 13:45, kun Omnium Gatherum aloitti rantalavalla. Siitä ennen keikan loppumista karattiin Kirstin kanssa odottelemaan Diabloa eturiviin. Helle helli ja ihmisen kelpasi olla. Kuten kuvasta näkyy.

Aurinkorasvaa kului, mutta onneksi meistä kukaan ei palanut. Aika paljon punaisia nahkoja nimittäin vilisi näköpiirissä. Ennakoimme kivuliaita aikoja varsin monelle nahkansa polttaneelle..

Diablon jälkeen käytiin pikapikaa nappaamassa vähän evästä leiristä ja sitten suunnattin taas takaisin alueelle. Minä otin sivuportin kautta keulan, koska koko festareiden eniten odottamani bändi oli juuri aloittelemassa. Oon innokas folk-metallin fanittaja ja saksasta saakka paikalle tullut Equilibrium laittoi tossuihini todella vauhtia. Siellä tämä tyttö pyöri ja jammasi pitissä koko keikan. Kerran kävin välillä hörppäämässä vähän vettä ja sama meno jatkui taas. Aivan järjettömän huisi keikka oli! Siitä lampsittiinkin koko sakki suoraan keikan loputtua uimaan. Sen verran kuuma oli olotila.

Muutoin päivä sujui bändistä toiseen siirtyessä ja aina välillä virvokkeita anniskelualueella nauttien. Lyötiin Kirstin kanssa vetoa vuodenvaihteessa, että ollaan tipattomalla nummirokkiin saakka. Veto piti ja kylmä lonkero maistui mainiolle puolen vuoden tauon jälkeen nummen helteestä ja bänditarjonnasta nauttiessa. Mitään övereitä ei tosiaan tullut vedettyä, vaan oikeasti sivistyneesti seurassa naukkailtua. Kesä menee varmaan fiksusti relaten sekä ruoan että juomien suhteen, koska syksyn ja All Out kolmosen myötä meno muuttuu taas tiukan kurinalaiseksi. Kestää sit taas pää hyvin menossa mukana, kun on välistä vähän höllännyt.

Perjantai päättyi osaltamme paluukeikan heittäneen Ajattaran silmäilemiseen. Kylläpä se kuulostikin hyvältä, vaikka kovin paljon Ajattaraa ei ole minun tullutkaan kuunneltua.

Lauantai oli taas vastaavasti perjantain vastakohta. Meille kovimmat bändit oli ehdottomasti olleet jo perjantaina, joten siksipä lauantain osaksi tuli olla enemmän sosialisoitumisen päivä kuin musiikillinen ilotulitus. Vietettiin paljon aikaa leirinnässä tarinoiden ja käytiinpä saunomassakin kuuden jälkeen porukalla. Rannan telttasaunassa oli ihan tosi kosteat ja pehmeät löylyt! Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos joskus tulee mahdollisuus testata telttasaunaa. Pimenevään iltaan kuului vielä perinteisesti lettujen paistoa ja tulistelua vaahtokarkkien merkeissä.

Päivä jo valkeni, kun kömmimme telttaan nukkumaan. Herätys tuli taas auringon (ja äänekkään leirinnässämme vierailleen seurueen) ansiosta varhain. Naapurileirin hepulta oli loppunut autosta akku ja sitä ongelmaa joukolla koitettiin heti aamusella ratkoa.

Tai Teemu söi aamupalapitsaansa, kun minä googletin auton käynnistämisohjeita apukaapeleiden avulla. Virtaa saatiin järkkäreiden autosta ja Simo (vai oliko se Timo) pääsi aloittamaan kotimatkansa kohti Turkua.

Pikku hiljaa mekin purettiin siinä leiriämme ja Anita Hirvosen kaksoisolento tuli kylään, kun sain lettikampaukseni auki. xD

Letit kesti ihan superhyvin kaikki kolme päivää ja ne keräsi tosi paljon kehuja! Ensi vuonna sama uudestaan. :)

Lähtömme sai tosin mielenkiintoisen käänteen, kun omakaan autoni ei lähtyenyt startista käyntiin. :-/ Kännykän lataaminen autolaturilla oli sittenkin ollut sille liikaa. Eihän siinä muu auttanut, kuin mennä infopisteelle apua kyselemään ja kohta jo sama vihreä Transporter kiiti hätiin ja saatiin auto hyrräämään. Kotimatka sujui onneksi ilman sen suurempia ongelmia ja kotiin päästiin elpymään ihan mallikkaasti. Huippu reissuhan se oli taas kerran!

Ruotuun palattiin Teemun kanssa jo heti seuraavana päivänä, kun mentiin tekemään viikon ensimmäinen salitreeni. Hyvin kulki kaiken hiilaripuputtamisen ansiosta.

Maanantaina jatkettiin illalla matkaamme Tampereelle. Siellä kun ei ole meidän tullut taas hetkeen vietettyä aikaa yhdessä. Käytiin tiistaina myös Teemun porukoilla grillaamassa. Ruokaa oli varmaan kymmenen ihmisen edestä, mutta ihailtavan hyvin saatiin sitä tuhottua neljästään. :D

Keskiviikkona saleiltiin keskustan WFC:llä.

Oltiin otettu eväät salille mukaan, koska aikataulut meni meillä taas vaihteeksi kohtalaisen tiukoiksi. Tarkoitus oli jatkaa salilta suoraan läheiseen puistoon ottamaan aurinkoa, mutta Teemun ja Annan kanssa sovitut Napoli-treffit painoi päälle ja jatkettiin salilta siis suoraan kotia siistiytymään ja siitä sit jälleen liikenteeseen. Käytiin tosiaan syömässä Napolissa porukalla. Napoli on kuuluisa tamperelainen pitseria, jonne on lähes aina jonoa. Nytkin oli ja hyvällä tuurilla meille vapautui terassipaikka, joten ei tarvinnut syödä sisällä kuumassa. Napolissa on yli sata pitsaa listalla, joten valinnanvaraa tosiaan riittää! Mä otin tulisen kanapitsan, jossa oli pohjalla texas petestä tehty soossi, kanaa, punasipulia, paprikaa ja ja ja mitähän se yksi nyt mahtoikaan olla. Ei enää mitään muistikuvaa, mutta hirmuisen hyvää se oli.

Jälkkäriksi käytiin nappaamassa Minetistä jäätelöt ja mentiinpä vielä hetkeksi Jack the Roosterin terassille istumaan. Kunnon ruokaörväyspäivä oli siis.

Torstaina sai pitkästä aikaa herätä herätyskelloon, koska oltiin lupauduttu Teemun siskolle muuttoavuksi. Napattiin Teemun äitee kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Muutto meni näppärästi, kun oli ammattilaiset asialla..

Mitään ei särkyny ja kaikki tais säilyä jotakuinkin väleissä keskenään. Mä läksin Tampereelle takas päästyämme vielä iltajunalla Jyväskylään, koska nyt tänään perjantaina mulla oli täällä ripsihuolto ja kävin sen jälkeen kotisalillani treenaamssa reisiä, pohkeita ja vatsoja. Huomenna lähden aamupäivällä sit ystäväni Mirkan luo Turkuun yhdeksi yöksi seikkailemaan. Että on menoa ja meininkiä! Mutta hyvä se, kun on mukavaa menoa. Kyllä tässä mieli lepää ja todella tuntee olevansa lomalla ja vapaalla. <3 Aurinkoisia päiviä ja kuulemisiin taas! :)