Tättärää! Että tärähtää. Ikuisuuden tauon jälkeen laskin pylperöni tähän läppärini eteen ja inspiroiduin avaamaan tämän blogimaailmani pitkän tauon jälkeen. Monta monituista kertaa mielessä on ollut naputella tänne päivitystä elämästäni ja sompailuistani, mutta niin se vain on aina jäänyt. Mulla tuntuu olevan jotenkin jännästi nyt aika monta rautaa elossa. Se pieni vapaa aika, jota aina silloin tällöin ruhtinaallisesti johonkin väliin sattuu siunaantumaan, tulee useimmiten vietettyä joko päikkäröiden tai vain telkun ääressä aivot narikassa koomaten. :)

Tällä hetkellä eloon kuuluu aika tavalla perin juurin arkista menoa. Päivät täyttyy pääasiallisesti töistä ja treenaamisesta. Toki jossakin määrin aikaa tulee käytettyä myös yhdistyshommiin. Hmm, olikohan syksyllä jo puhetta siitä, että asetuin ehdolle ammattiliittoni liittovaltuustovaaleissa ja pääsin onnekkaasti läpi? Saatoin ehkä mainita asiasta. Marraskuussa aloitettiin valtuustotyöskentely Helsingissä ja työt jatkuvat nyt maaliskuussa kaksipäiväisen perehdytyskoulutuksen  ja toukokuussa varsinaisen kevätkokouksen merkeissä. Huhujen mukaan kaikki valtuutetut ovat saamassa ipadit helpottamaan työntekoa, joten ehkäpä sen avulla aktivoidun päivittämään myös tätä blogiani ahkerammin.. ;)

Valtuustotyöskentelyn lisäksi päädyin jatkamaan paikallisyhdistyksessäni vuoden eteenpäin ja tällä kertaa ehkä hivenen työllistävämmässä, eli sihteerin roolissa. Juuri eilen paketoin kevään ensimmäisen kokouspöytäkirjamme. Siitä se taas lähtee. Pari vuotta kerkisin vaikuttaa myös paikallisen raskaan musiikin yhdistyksen hallituksessa, mutta sen kohdalla annoin nyt tietoisesti tilaa uusille tulokkaille ja jättäydyin hallituksesta pois. Tuleehan sitä varmaan kokouksissa istuttua ja joillain keikoilla käytyä lippuja myymässä edelleen, mutta eipähän hommassa ole ainakaan samanlaista velvoitetta ja sitovuutta kuin aikaisemmin.

Tämä alkuviikko työrintamalla onkin ollut vähän tavallisesta arjesta poikkeavaa eloa eli koulutuksessa istumista. Kuulun koulumme johtoryhmään ja meitä ja muualta tulleita kollegoitamme koulutettiin johtoryhmätyöskentelyn saloihin nyt kahden päivän ajan teemalla "coachaava pedagoginen johtaja". Pakko kyllä tunnustaa, että maanantaiaamuna koulutuspaikkaan ajellessani mietin hetken, että mitä minä, koulunkäynninohjaaja, oikein teen moisessa koulutuksessa! Mutta ahaa, kylläpä vain olikin koulutus paikallaan! Näihin kahteen päivään sisältyi todella paljon oivalluksia omasta itsestä osana työyhteisöä ja konkreettisia työkaluja johtoryhmätyöskentelyyn ja tiimin vetämiseen. Jatkamme näistä samoista aiheista vielä kolmen päivän ajan ennen kesää.

Mutta se työstä. Puurtamisen vastapainona on tullut treenattuakin. Ylläri! Tein radikaalin liikkeen tuossa ennen joulua ja siirryin käymään kokonaan uudella kuntosalilla. Taisin tästä mainitakin. :) Alussa ajattelin homman olevan vain kokeilu, mutta kappas, sillä tiellä ollaan edelleenkin. Superfit Vaajakoskella osoittautui hyvin nopeasti oikeaksi paikaksi minulle. Vähän on edellisen salin treenikavereita ikävä, mutta eipä ole Superfitin voittanutta! Paikan laitekanta on vertaansa vailla ja sieltä löytyy kaikki kovaan treeniin tarvittava. Henkilökunta on mukavaa ja kuuntelevaista, eikä paikan hengessä todellakaan ole valittamista! Olen kyllä tietoisesti alkanut jälleen treenata luurit päässä, ettei homma karkaa pelkäksi seurusteluksi. :D Ilokseni olen myös saanut osa-aikaista treeniseuraa ystävästäni Outista. Huomenna taas mennään treenaamaan jalkatreeni yhdessä. :)

Saleilun saralla muu ei ole muuttunut, kuin paikka. Valmennuksen ohjeilla jatketaan edelleen. Tällä hetkellä salitreenejä mahtuu viikkoon kolmesta neljään. Viisijakoista viikkoa ei ole ollut aikaa (eikä voimia) vetää hetkeen. Viime viikonloppukin meni aika aktiivisissa merkeissä. Perjantaina oltiin Teemun kanssa Katseessa myymässä keikkalippuja koko ilta ja sekä lauantaina että sunnuntaina autettiin kavereita muutossa. Huh! Tuli taas ihan pari rappusta päivien aikana rampattua ylös-alas.

Illalla koivet ja selkä huusi hoosiannaa. Ollaan sen verran joustavasti otettu nyt ruokailujen kanssa, että viikonloppuihin on mahtunut vapaita aterioita. Muuttoavusta kiitoksena käytiin syömässä kebabbia Jyväskylän parhaassa kebulassa, eli Kebab Housessa. Ai että! Mun ehdoton lemppari siellä on kanan rintafile-kebab sopivan tulisella hot taco-kastikkeella. Tällä kertaa testasin sitä iskenderin muodossa ja kyllä toimi. Kupu täyttyi, mutta överiähkyltä onneksi vältyttiin, vaikka kuvasta voisi ehkä toisinkin päätellä.. :D

Näiden virallisten valmennusjaksojen välissä ollaan tosiaan syöty cleanisti viikot ja otettu vähän rennommin viikonloppuisin. Ulkona syöty ateria tai pikkuinen pussi karkkia ei kyllä kokonaisuutta kaada, kun muuten treenaa kovaa ja viikot elää ruokavalion mukaan. Tosin maaliskuussa alkavan valmennusjakson myötä palataan taas tiukkaan ruotuun 10 viikon ajaksi. Teemun oli tarkoitus vetää se aika dieetillä ja minä jatkan Bullin ohjeiden mukaan buildilla ja koetan kasvattaa massaa tähän runkoon. Näin naisena lihas ei jännästi oo hypännytkään kriittisiin paikkoihin, vaikka puntteja säännöllisesti ja tehokkaasti tuleekin heiluteltua. Homma vaatii siis pitkäjänteistä ja progressiivista työtä.

Tässä välissä treenaamista on tullut harjoiteltua myös poseeraamisen muodossa. Käytiin Jernan kanssa Sirpan poseerausvalmennustunnilla joulun välipäivinä ja parin viikon takaisen ryhmätapaamisen yhteydessä olin vielä tiimimme posetreeneissä ja sunnuntaina Alonan opissa. Tulipahan tehoannos poseeraustreeniä ja korkkariköpsöttelyä, mikä on kyllä hyvä. Aika äkkiä opitut asiat alkaa nimittäin unohtua, jos niitä ei aktiivisesti pidä mielessä.

Huomenna edessä on siis paluu perusduunin ääreen. Ihan kivaa näin kahden koulutuspäivän jälkeen nähdä työkavereita ja oppilaita. Perjantain otan luultavasti ylityövapaaksi, koska menen silloin työhaastatteluun Pirkanmaalle. Hii, jännää! Oon nyt aika aktiivisesti hakenut töitä Tampereen seudulta, että saataisiin Teemun kanssa edes jossakin vaiheessa tämä elomme saman katon alle. Jännityksellä odotan, millainen paikka tulee olemaan ja millainen fiilis siitä tulee. Luotan näissä asioissa nimittäin hyvin paljon omaan tuntemukseeni ja siihen, millainen olo haastattelijoista ja asiakkaista välittyy. Hyvin äkkiä se aina valkenee, onko paikka minua varten vai ei. Mutta lähdetään nyt katsomaan ja äimäilemään, että miten tämän tytön käy. :) Koetan tehdä tästä blogin päivittämisestä taas rahtusen säännöllisempää, kun ihan huippukivaa tässä on taas ollut istua ja suoltaa asiaa omasta elosta. Tätä kautta taas tajuaa, mitä on ollut, missä on menossa ja mitä on tulossa. Aika terapeuttista etten sanoisi!