Heihou taas pitkästä aikaa. :) Nyt näin kahden tunnin pikkupäikkäreiltä herättyä tuntuikin vallan sopivalta istahtaa koneen ääreen ja naputella taannoisen talvileirin kuulumisia, ennenkuin kerkiän kaiken siellä kokemani unohtamaan. Kuvat viikonlopulta sain koneelle siirrettyä jo aikoja sitten, mutta kirjoittamisinspiraation puuttuessa varsinainen luomistyö on antanut odottaa itseään.

Tosiaan. Bongasin alkutalvesta sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta ilmoituksen MPK:n järjestämästä naisten talvimaastotaidot-viikonloppukurssista ja hetihän minä siitä innostuin. Oonhan aina ollut hyvin luonnossa viihtyvää sorttia ja lapsuudessa ulkona vietetty aika taisi sisältää enemmän puissa kiipeilemistä kuin maan tasalla könyämistä. Näin orastavaan (huom!) aikuisikään saavuttuani erästelyni on koostunut viime vuosina pääasiassa retkeilystä, Lapin vaellusreissuista ja arkisista pikkuretkistä lähimetsiin geokätköjen perässä. Nyt kuin tarjottimella eteeni tarjottiinkin mahdollisuus vallan erilaiseen kokemukseen. Telttayöpymiseen ja inttihenkiseen meininkiin. Koulutus järjestettiin Porin Säkylässä varuskunta-alueen lähettyvillä. Aluksi ajattelin, josko olisin reissuun lähtenyt yksikseni, mutta päätin kuitenkin houkutella hyvää ystävääni Outia mukaan, joka ei kauaa empinyt ja niin oli leirille ilmottauduttu ja alettiin miettiä, että mihinkähän sitä taas tuli lähdettyä mukaan.. :)

Jännittäääääääääääääää!

Koska leiri järjestettiin Porin nurkilla, jonne on keskisestä suomesta kohtalaisesti matkaa, päätettiin taittaa puolet matkasta jo edellisenä iltana ja mennä yöksi Tampereelle Teemun (<3) luokse. Sieltä ei ollutkaan kuin reipas tunnin ajomatka Säkylään, joka taittui aamuseitsemän jälkeen muutaman nukutun tunnin perästä jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Syötiin siinä matkan aikana "vähän" (ihan liikaa) aamupalaa ja hetken harhailun jälkeen löydettiin perille kurssipaikalle.

Innokkaat aamupalalaiset.

Oltiin paikalla naftisti viittä vaille yhdeksän, jolloin suurin osa kurssilaisista oli saapunut jo paikalle. Siivilit saatiin hylätä ja kiskoa ylle armeijan vihreät. Ja kauhoa jo valmiiksi pinkeisiin kupuihin vielä vähän lisää aamupalapuuroa ja leipää.

Aamiaisen jälkeen saatiin vähän infoa viikonlopun kulusta ja meitä kaitseva henkilöstö esittäytyi. Hyvin pian kävi selväksi, että viikonloppu tulisi pitämään sisällään hyvinkin monipuolista ohjelmaa. Mikäs sen parempaa, sitähän kurssille tultiin hakemaankin.

Meitä kurssilaisia taisi olla kaikkiaan 21, joista yli puolet oli ensikertalaisia. Sakki jaettiin kolmeen ryhmään ja pienien paikkavaihdoksien jälkeen päästiinkin siirtymään ulos. Vapaaehtoisia kysyttäessä ilmoittauduin ryhmämme johtajaksi, mikä toi mukanaan hiukan enemmän organisointivastuuta ja päätäntävaltaa.

Päkä kurkkusalaateissa.

Pihalta saimme mukaamma puolijoukkuetaltat kaikkine tykötarpeineen. Niiden kanssa siirryttiin läheiseen metsään ottamaan oppia teltan pystyttämisessä. Mallisuorituksen nähtyämme saatiin toistaa sama omalla teltalla ja jatkaa harjoituksia lämmityspuiden pilkkomisella.

Outin mallisuoritus kirveen käytössä.

Teltat saatiin näreeseen ihan onnistuneesti ja siitä palkinnoksi olikin vuorossa (taas) ruokaa.

Pastaa ja kanakastiketta á la Säkylän varuskuntaruokala.

Iltapäivällä vuorossa oli rastikoulutusta eri pisteissä. Meidän ryhmä aloitti harjoittelemalla solmuja ja kertaamalla ensiapuasioita.

Mites se kylkiasento nyt menikään.

Solmuja.

Aina näissä tilanteissa sitä huomaa, miten joskus jo opittuja taitoja pitäisi aktiivisesti kerrata, että ne pysyisivät mielessä ja jotta niitä oikeasti osaisi käyttää tosipaikan tullen. Solmut olivat sellainen osa-alue, jotka olin totaalisesti unohtanut. En ole koskaan ollut partiossa, enkä solmuja ihmeemmin harjoitellut, mutta ne ihan perinteisimmätkin siansorkat ja paalusolmut olivat vain kalpea aavistus jossakin pääkopan perukoilla. Äkkiähän ne sieltä taas mieleen muistuivat, kun hommiin päästiin, mutta syytä olisi kertailla asioita ehkä joskus siviilissäkin.

Solmujen jälkeen puimme päälle ja suuntasimme ulos harjoittelemaan hätämajoitteen tekemistä ja tulen sytyttämistä kosteissa olosuhteissa.

Meidän ryhmä sai tulen syttymään tuluksilla.

Tässä versiossa laavussa käytettiin pressua, mutta hätätilanteissa katoksi ja maahan laitettaisiin vaikkapa havunoksia.

Ulkorastilla vähän kastuttuamme suunnattiin takaisin sisälle, jossa saimme infopläjäyksen hyvän rinkan ominaisuuksista ja demon hätäpaarien tekemisestä ja käyttämisestä. Tuumittiin siinä porukalla, ettei toivota koskaan joutuvamme siirtämään ketään niillä maastossa. Sen verran raskaalle homma vaikutti.

Ensimmäisen rastikierroksen jälkeen ohjelmassa oli jälleen ruokailu ja mahojen täyttymisen jälkeen vielä toinen kierros oppia. Trangian käytössä ryhmässämme oli niin vankkaa kokemusta, että kouluttajien tehtäväksi jäi pääasiassa pikkuasioihin huomion kiinnittäminen.

Vesi kiehumaan.

Itselle nestekaasuisen trangian käytön opettelu tuli taas hyväksi kertaukseksi. Aikoinani oman trangiani hommattuani hankin siihen heti suoraan kaasupolttimen, joten nestekaasulla ei ole tullut juurikaan pelattua. Siinä kun on omat niksinsä. Hyvin saatiin Outin kanssa vesi kuitenkin kiehumaan. :)

Saatiin oppia suunnistamisesta ja kartan ja kompassin käytöstä.

Myöhemmin illalla päästiin vielä testaamaan ampumista sähköiseen tauluun oikean kokoisella ja painoisella sähköisellä rynkyllä. Se oli superkivaa!

Hmm, tässä kohtaa tarviikin jo vähän miettiä, että missäs järjestyksessä kaikki oikein menikään. Aikaa viikonlopusta on jo puolitoista kuukautta, joten yksityiskohdat ovat ehkä päässeet vähän sumentumaan. Pahoittelen, jos joku asiasta enempi muistava sattuu tämän lukemaan ja miettii, että eihän se nyt kyllä mennyt yhtään tuossa järjestyksessä. :D En löytänyt kuvia kaikesta tekemisestä, joten tapahtumaketju saattaa siitä syystä vähän poukkoilla.

Kuitenkin. Ensimmäisen kurssipäivän huipentumaksi lähdimme iltapimeällä patikoimaan varuskunta-alueella olevan harjun päällä sijaitsevalle laavulle. Varustautumisohjeissa oli käsketty ottaa mukaan tasku- tai otsalamppu, joita emme kuitenkaan patikoimisen aikana käyttäneet. Yllättävän hyvin silmä sopeutui pimeään metsään ja ojat ja risut oli sieltä suhteellisen helppo erottaa. Tilanne olisi ollut ehkä hiukan haasteellisempi, jos lunta ei olisi ollut maassa ollenkaan.

Siellä me siis marssimme jonossa kouluttajamme opastuksella läpi pimeän metsän. Ekstrajännitystä hommaan tarjosi harjun rinteellä räjäytetty paukkupanos, joka sai aikaan erityisen valpastumisreaktion kaikissa meissä ennen äkkirynnäkköä jyrkkään mäkeen. :D

Makkaraa ja vaahtokarkkia.

Taskulamppuja käytettiin harjua tarkemmin tutkiessamme.

Paluumatkan mystinen valo ampumahiihtostadionilla.

Iltapatikka oli kaikin puolin onnistunut. Takaisin leiripaikkaan päästyämme vuorossa oli vielä iltapalan änkeäminen makkaran ja vaahtokarkin täyteiseen mahaan, täydennyspuiden kantaminen teltoille ja iltatoimet. Olin ryhmänjohtajana saanut vastuun huolehtia yön kipinävuorojen laatimisesta. Itse olin toisena vuorossa klo. 00:30. En nukkunut ennen sitä ollenkaan, koska iltatoimet vähän venähtivät ja totesin paremmaksi valvoa ajan ennen oman vuoroni alkamista. Aloitin vuoroni vähän suunniteltua aikaisemmin, koska edellisellä mikolla oli haasteita pitää kamiinassa tuli yllä. Puut olivat sen verran kosteita, ettei hommasta tahtonut tulla oikein mitään. Päästin edeltäjäni nukkumaan ja tyhjensin kamiinan ja sytyttelin sen uudelleen. Keksin lämmitellä seuraavana lisättäviä puita kamiinan päällä, minkä ansiosta loppuyö sujuikin ilman ongelmia ja lämpöä riitti.

Kipinävuorossa oli tunnelmaa.

Yö meni kaikkineen ihan hyvin. Herkkäunisena kiittelin korvatulppien mukanaoloa. Aamulla herättyämme tajuttiin tosin, että kamiina oli sulattanut jäätynyttä maata aikaansaaden kohtalaisia lammikoita alaville kohdille telttaa. Tämä ei yllättänyt kyllä yhtään, vaikkakin ennakointi tässä asiassa olisi ollut ihan hyvästä ja olisimme sillä mahdollisesti välttäneet muutamat kastuneet makuupussit..

Aamupalan  jälkeen sunnuntain ohjelmallisen osuuden täyttivät edellisen päivän oppeja testaavat tehtävärastit, joita kiersimme kahden hengen ryhmissä.

Ei kuulemma tarvii jännittää.

Aa, okei! No hyvä sitten! :D

Rastit koostuivat kartan luvusta, helposta suunnistamisesta, ampumisesta, eläinten jälkien tunnistamisesta, puiden nimeämisestä ja trangian käytöstä.

Keskittyy.

Kannatti keskittyä. :)

Outi vaeltaa.

Kesäsiskot Säkylässä. <3

Selviydyttiin rasteilta ihan hienosti. Tosin odottelua meille tuli aika tavalla, koska oltiin viimeinen liikenteeseen lähtenyt ryhmä. Virallista voittajaa ei tässä suorituksessa jaettu, vaan voittajapari arvottiin meidän kaikkien joukosta.

Varusteiden luovuttamisen jälkeen halukkailla oli mahdollisuus käydä kasarmilla saunomassa. Meitä lähtikin sinne pieni porukka ja vallan mainot löylyt iso amfiteatterimainen sauna tarjosikin. Loppu porukka tuli perästä kasarmiruokalaan syömään ja jälkkäriksi käytiin vielä niillä sotkun kuuluisilla munkkikahveilla. Ai että! Oli niin hyvää! Samassa yhteydessä meille jaettiin todistukset osallistumisesta ja toivotettiin hyvää kotimatkaa.

Kaikkineen näin jälkeenpäinkin ajatellen viikonloppu Säkylässä oli ihan huippu! Viihdyttiin molemmat tosi hyvin ja mahdollisesti tulevaisuudessakin aiotaan osallistua vastaaville kursseille. Hyvää oppia ja kertausta tuli paljon, pääsi tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja maistamaan palan inttimaailmaa, johon ei muuten ole mahdollista päästä osaksi. Eihän sitä tosin tiedä, mihin kaikkeen sitä vielä tulevaisuudessa päädytäänkään.