tiistai, 7. maaliskuu 2017

Vihreä viikonloppu Säkylässä 4.-5.2.2017

Heihou taas pitkästä aikaa. :) Nyt näin kahden tunnin pikkupäikkäreiltä herättyä tuntuikin vallan sopivalta istahtaa koneen ääreen ja naputella taannoisen talvileirin kuulumisia, ennenkuin kerkiän kaiken siellä kokemani unohtamaan. Kuvat viikonlopulta sain koneelle siirrettyä jo aikoja sitten, mutta kirjoittamisinspiraation puuttuessa varsinainen luomistyö on antanut odottaa itseään.

Tosiaan. Bongasin alkutalvesta sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta ilmoituksen MPK:n järjestämästä naisten talvimaastotaidot-viikonloppukurssista ja hetihän minä siitä innostuin. Oonhan aina ollut hyvin luonnossa viihtyvää sorttia ja lapsuudessa ulkona vietetty aika taisi sisältää enemmän puissa kiipeilemistä kuin maan tasalla könyämistä. Näin orastavaan (huom!) aikuisikään saavuttuani erästelyni on koostunut viime vuosina pääasiassa retkeilystä, Lapin vaellusreissuista ja arkisista pikkuretkistä lähimetsiin geokätköjen perässä. Nyt kuin tarjottimella eteeni tarjottiinkin mahdollisuus vallan erilaiseen kokemukseen. Telttayöpymiseen ja inttihenkiseen meininkiin. Koulutus järjestettiin Porin Säkylässä varuskunta-alueen lähettyvillä. Aluksi ajattelin, josko olisin reissuun lähtenyt yksikseni, mutta päätin kuitenkin houkutella hyvää ystävääni Outia mukaan, joka ei kauaa empinyt ja niin oli leirille ilmottauduttu ja alettiin miettiä, että mihinkähän sitä taas tuli lähdettyä mukaan.. :)

20170205_165131.jpg

Jännittäääääääääääääää!

Koska leiri järjestettiin Porin nurkilla, jonne on keskisestä suomesta kohtalaisesti matkaa, päätettiin taittaa puolet matkasta jo edellisenä iltana ja mennä yöksi Tampereelle Teemun (<3) luokse. Sieltä ei ollutkaan kuin reipas tunnin ajomatka Säkylään, joka taittui aamuseitsemän jälkeen muutaman nukutun tunnin perästä jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Syötiin siinä matkan aikana "vähän" (ihan liikaa) aamupalaa ja hetken harhailun jälkeen löydettiin perille kurssipaikalle.

20170204_121503.jpg

Innokkaat aamupalalaiset.

Oltiin paikalla naftisti viittä vaille yhdeksän, jolloin suurin osa kurssilaisista oli saapunut jo paikalle. Siivilit saatiin hylätä ja kiskoa ylle armeijan vihreät. Ja kauhoa jo valmiiksi pinkeisiin kupuihin vielä vähän lisää aamupalapuuroa ja leipää.

Aamiaisen jälkeen saatiin vähän infoa viikonlopun kulusta ja meitä kaitseva henkilöstö esittäytyi. Hyvin pian kävi selväksi, että viikonloppu tulisi pitämään sisällään hyvinkin monipuolista ohjelmaa. Mikäs sen parempaa, sitähän kurssille tultiin hakemaankin.

Meitä kurssilaisia taisi olla kaikkiaan 21, joista yli puolet oli ensikertalaisia. Sakki jaettiin kolmeen ryhmään ja pienien paikkavaihdoksien jälkeen päästiinkin siirtymään ulos. Vapaaehtoisia kysyttäessä ilmoittauduin ryhmämme johtajaksi, mikä toi mukanaan hiukan enemmän organisointivastuuta ja päätäntävaltaa.

20170204_120123.jpg

Päkä kurkkusalaateissa.

Pihalta saimme mukaamma puolijoukkuetaltat kaikkine tykötarpeineen. Niiden kanssa siirryttiin läheiseen metsään ottamaan oppia teltan pystyttämisessä. Mallisuorituksen nähtyämme saatiin toistaa sama omalla teltalla ja jatkaa harjoituksia lämmityspuiden pilkkomisella.

20170204_120207.jpg

Outin mallisuoritus kirveen käytössä.

Teltat saatiin näreeseen ihan onnistuneesti ja siitä palkinnoksi olikin vuorossa (taas) ruokaa.

20170204_121646.jpg

Pastaa ja kanakastiketta á la Säkylän varuskuntaruokala.

Iltapäivällä vuorossa oli rastikoulutusta eri pisteissä. Meidän ryhmä aloitti harjoittelemalla solmuja ja kertaamalla ensiapuasioita.

20170204_132313.jpg

Mites se kylkiasento nyt menikään.

20170204_140121.jpg

Solmuja.

Aina näissä tilanteissa sitä huomaa, miten joskus jo opittuja taitoja pitäisi aktiivisesti kerrata, että ne pysyisivät mielessä ja jotta niitä oikeasti osaisi käyttää tosipaikan tullen. Solmut olivat sellainen osa-alue, jotka olin totaalisesti unohtanut. En ole koskaan ollut partiossa, enkä solmuja ihmeemmin harjoitellut, mutta ne ihan perinteisimmätkin siansorkat ja paalusolmut olivat vain kalpea aavistus jossakin pääkopan perukoilla. Äkkiähän ne sieltä taas mieleen muistuivat, kun hommiin päästiin, mutta syytä olisi kertailla asioita ehkä joskus siviilissäkin.

Solmujen jälkeen puimme päälle ja suuntasimme ulos harjoittelemaan hätämajoitteen tekemistä ja tulen sytyttämistä kosteissa olosuhteissa.

20170204_142824.jpg

Meidän ryhmä sai tulen syttymään tuluksilla.

20170204_142414.jpg

Tässä versiossa laavussa käytettiin pressua, mutta hätätilanteissa katoksi ja maahan laitettaisiin vaikkapa havunoksia.

Ulkorastilla vähän kastuttuamme suunnattiin takaisin sisälle, jossa saimme infopläjäyksen hyvän rinkan ominaisuuksista ja demon hätäpaarien tekemisestä ja käyttämisestä. Tuumittiin siinä porukalla, ettei toivota koskaan joutuvamme siirtämään ketään niillä maastossa. Sen verran raskaalle homma vaikutti.

Ensimmäisen rastikierroksen jälkeen ohjelmassa oli jälleen ruokailu ja mahojen täyttymisen jälkeen vielä toinen kierros oppia. Trangian käytössä ryhmässämme oli niin vankkaa kokemusta, että kouluttajien tehtäväksi jäi pääasiassa pikkuasioihin huomion kiinnittäminen.

20170204_173607.jpg

Vesi kiehumaan.

Itselle nestekaasuisen trangian käytön opettelu tuli taas hyväksi kertaukseksi. Aikoinani oman trangiani hommattuani hankin siihen heti suoraan kaasupolttimen, joten nestekaasulla ei ole tullut juurikaan pelattua. Siinä kun on omat niksinsä. Hyvin saatiin Outin kanssa vesi kuitenkin kiehumaan. :)

20170204_152458.jpg

Saatiin oppia suunnistamisesta ja kartan ja kompassin käytöstä.

Myöhemmin illalla päästiin vielä testaamaan ampumista sähköiseen tauluun oikean kokoisella ja painoisella sähköisellä rynkyllä. Se oli superkivaa!

20170205_103354.jpg

20170204_182327.jpg

Hmm, tässä kohtaa tarviikin jo vähän miettiä, että missäs järjestyksessä kaikki oikein menikään. Aikaa viikonlopusta on jo puolitoista kuukautta, joten yksityiskohdat ovat ehkä päässeet vähän sumentumaan. Pahoittelen, jos joku asiasta enempi muistava sattuu tämän lukemaan ja miettii, että eihän se nyt kyllä mennyt yhtään tuossa järjestyksessä. :D En löytänyt kuvia kaikesta tekemisestä, joten tapahtumaketju saattaa siitä syystä vähän poukkoilla.

Kuitenkin. Ensimmäisen kurssipäivän huipentumaksi lähdimme iltapimeällä patikoimaan varuskunta-alueella olevan harjun päällä sijaitsevalle laavulle. Varustautumisohjeissa oli käsketty ottaa mukaan tasku- tai otsalamppu, joita emme kuitenkaan patikoimisen aikana käyttäneet. Yllättävän hyvin silmä sopeutui pimeään metsään ja ojat ja risut oli sieltä suhteellisen helppo erottaa. Tilanne olisi ollut ehkä hiukan haasteellisempi, jos lunta ei olisi ollut maassa ollenkaan.

Siellä me siis marssimme jonossa kouluttajamme opastuksella läpi pimeän metsän. Ekstrajännitystä hommaan tarjosi harjun rinteellä räjäytetty paukkupanos, joka sai aikaan erityisen valpastumisreaktion kaikissa meissä ennen äkkirynnäkköä jyrkkään mäkeen. :D

20170204_202306.jpg

Makkaraa ja vaahtokarkkia.

20170204_211817.jpg

Taskulamppuja käytettiin harjua tarkemmin tutkiessamme.

20170204_220115.jpg

Paluumatkan mystinen valo ampumahiihtostadionilla.

Iltapatikka oli kaikin puolin onnistunut. Takaisin leiripaikkaan päästyämme vuorossa oli vielä iltapalan änkeäminen makkaran ja vaahtokarkin täyteiseen mahaan, täydennyspuiden kantaminen teltoille ja iltatoimet. Olin ryhmänjohtajana saanut vastuun huolehtia yön kipinävuorojen laatimisesta. Itse olin toisena vuorossa klo. 00:30. En nukkunut ennen sitä ollenkaan, koska iltatoimet vähän venähtivät ja totesin paremmaksi valvoa ajan ennen oman vuoroni alkamista. Aloitin vuoroni vähän suunniteltua aikaisemmin, koska edellisellä mikolla oli haasteita pitää kamiinassa tuli yllä. Puut olivat sen verran kosteita, ettei hommasta tahtonut tulla oikein mitään. Päästin edeltäjäni nukkumaan ja tyhjensin kamiinan ja sytyttelin sen uudelleen. Keksin lämmitellä seuraavana lisättäviä puita kamiinan päällä, minkä ansiosta loppuyö sujuikin ilman ongelmia ja lämpöä riitti.

20170205_004125.jpg

Kipinävuorossa oli tunnelmaa.

Yö meni kaikkineen ihan hyvin. Herkkäunisena kiittelin korvatulppien mukanaoloa. Aamulla herättyämme tajuttiin tosin, että kamiina oli sulattanut jäätynyttä maata aikaansaaden kohtalaisia lammikoita alaville kohdille telttaa. Tämä ei yllättänyt kyllä yhtään, vaikkakin ennakointi tässä asiassa olisi ollut ihan hyvästä ja olisimme sillä mahdollisesti välttäneet muutamat kastuneet makuupussit..

Aamupalan  jälkeen sunnuntain ohjelmallisen osuuden täyttivät edellisen päivän oppeja testaavat tehtävärastit, joita kiersimme kahden hengen ryhmissä.

20170204_151023.jpg

Ei kuulemma tarvii jännittää.

20170204_151031.jpg

Aa, okei! No hyvä sitten! :D

Rastit koostuivat kartan luvusta, helposta suunnistamisesta, ampumisesta, eläinten jälkien tunnistamisesta, puiden nimeämisestä ja trangian käytöstä.

20170205_112011.jpg

Keskittyy.

PhotoEditor-1486304113320.jpg

Kannatti keskittyä. :)

20170205_115450.jpg

Outi vaeltaa.

20170205_122050.jpg

Kesäsiskot Säkylässä. <3

Selviydyttiin rasteilta ihan hienosti. Tosin odottelua meille tuli aika tavalla, koska oltiin viimeinen liikenteeseen lähtenyt ryhmä. Virallista voittajaa ei tässä suorituksessa jaettu, vaan voittajapari arvottiin meidän kaikkien joukosta.

Varusteiden luovuttamisen jälkeen halukkailla oli mahdollisuus käydä kasarmilla saunomassa. Meitä lähtikin sinne pieni porukka ja vallan mainot löylyt iso amfiteatterimainen sauna tarjosikin. Loppu porukka tuli perästä kasarmiruokalaan syömään ja jälkkäriksi käytiin vielä niillä sotkun kuuluisilla munkkikahveilla. Ai että! Oli niin hyvää! Samassa yhteydessä meille jaettiin todistukset osallistumisesta ja toivotettiin hyvää kotimatkaa.

Kaikkineen näin jälkeenpäinkin ajatellen viikonloppu Säkylässä oli ihan huippu! Viihdyttiin molemmat tosi hyvin ja mahdollisesti tulevaisuudessakin aiotaan osallistua vastaaville kursseille. Hyvää oppia ja kertausta tuli paljon, pääsi tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja maistamaan palan inttimaailmaa, johon ei muuten ole mahdollista päästä osaksi. Eihän sitä tosin tiedä, mihin kaikkeen sitä vielä tulevaisuudessa päädytäänkään.

20170205_124302.jpg

 

tiistai, 24. tammikuu 2017

Oho, uusi vuosi ja kaikkee :D

Tättärää! Että tärähtää. Ikuisuuden tauon jälkeen laskin pylperöni tähän läppärini eteen ja inspiroiduin avaamaan tämän blogimaailmani pitkän tauon jälkeen. Monta monituista kertaa mielessä on ollut naputella tänne päivitystä elämästäni ja sompailuistani, mutta niin se vain on aina jäänyt. Mulla tuntuu olevan jotenkin jännästi nyt aika monta rautaa elossa. Se pieni vapaa aika, jota aina silloin tällöin ruhtinaallisesti johonkin väliin sattuu siunaantumaan, tulee useimmiten vietettyä joko päikkäröiden tai vain telkun ääressä aivot narikassa koomaten. :)

IMG-20170117-WA0006.jpg

Tällä hetkellä eloon kuuluu aika tavalla perin juurin arkista menoa. Päivät täyttyy pääasiallisesti töistä ja treenaamisesta. Toki jossakin määrin aikaa tulee käytettyä myös yhdistyshommiin. Hmm, olikohan syksyllä jo puhetta siitä, että asetuin ehdolle ammattiliittoni liittovaltuustovaaleissa ja pääsin onnekkaasti läpi? Saatoin ehkä mainita asiasta. Marraskuussa aloitettiin valtuustotyöskentely Helsingissä ja työt jatkuvat nyt maaliskuussa kaksipäiväisen perehdytyskoulutuksen  ja toukokuussa varsinaisen kevätkokouksen merkeissä. Huhujen mukaan kaikki valtuutetut ovat saamassa ipadit helpottamaan työntekoa, joten ehkäpä sen avulla aktivoidun päivittämään myös tätä blogiani ahkerammin.. ;)

Valtuustotyöskentelyn lisäksi päädyin jatkamaan paikallisyhdistyksessäni vuoden eteenpäin ja tällä kertaa ehkä hivenen työllistävämmässä, eli sihteerin roolissa. Juuri eilen paketoin kevään ensimmäisen kokouspöytäkirjamme. Siitä se taas lähtee. Pari vuotta kerkisin vaikuttaa myös paikallisen raskaan musiikin yhdistyksen hallituksessa, mutta sen kohdalla annoin nyt tietoisesti tilaa uusille tulokkaille ja jättäydyin hallituksesta pois. Tuleehan sitä varmaan kokouksissa istuttua ja joillain keikoilla käytyä lippuja myymässä edelleen, mutta eipähän hommassa ole ainakaan samanlaista velvoitetta ja sitovuutta kuin aikaisemmin.

Tämä alkuviikko työrintamalla onkin ollut vähän tavallisesta arjesta poikkeavaa eloa eli koulutuksessa istumista. Kuulun koulumme johtoryhmään ja meitä ja muualta tulleita kollegoitamme koulutettiin johtoryhmätyöskentelyn saloihin nyt kahden päivän ajan teemalla "coachaava pedagoginen johtaja". Pakko kyllä tunnustaa, että maanantaiaamuna koulutuspaikkaan ajellessani mietin hetken, että mitä minä, koulunkäynninohjaaja, oikein teen moisessa koulutuksessa! Mutta ahaa, kylläpä vain olikin koulutus paikallaan! Näihin kahteen päivään sisältyi todella paljon oivalluksia omasta itsestä osana työyhteisöä ja konkreettisia työkaluja johtoryhmätyöskentelyyn ja tiimin vetämiseen. Jatkamme näistä samoista aiheista vielä kolmen päivän ajan ennen kesää.

Mutta se työstä. Puurtamisen vastapainona on tullut treenattuakin. Ylläri! Tein radikaalin liikkeen tuossa ennen joulua ja siirryin käymään kokonaan uudella kuntosalilla. Taisin tästä mainitakin. :) Alussa ajattelin homman olevan vain kokeilu, mutta kappas, sillä tiellä ollaan edelleenkin. Superfit Vaajakoskella osoittautui hyvin nopeasti oikeaksi paikaksi minulle. Vähän on edellisen salin treenikavereita ikävä, mutta eipä ole Superfitin voittanutta! Paikan laitekanta on vertaansa vailla ja sieltä löytyy kaikki kovaan treeniin tarvittava. Henkilökunta on mukavaa ja kuuntelevaista, eikä paikan hengessä todellakaan ole valittamista! Olen kyllä tietoisesti alkanut jälleen treenata luurit päässä, ettei homma karkaa pelkäksi seurusteluksi. :D Ilokseni olen myös saanut osa-aikaista treeniseuraa ystävästäni Outista. Huomenna taas mennään treenaamaan jalkatreeni yhdessä. :)

IMG-20170111-WA0012.jpg

Saleilun saralla muu ei ole muuttunut, kuin paikka. Valmennuksen ohjeilla jatketaan edelleen. Tällä hetkellä salitreenejä mahtuu viikkoon kolmesta neljään. Viisijakoista viikkoa ei ole ollut aikaa (eikä voimia) vetää hetkeen. Viime viikonloppukin meni aika aktiivisissa merkeissä. Perjantaina oltiin Teemun kanssa Katseessa myymässä keikkalippuja koko ilta ja sekä lauantaina että sunnuntaina autettiin kavereita muutossa. Huh! Tuli taas ihan pari rappusta päivien aikana rampattua ylös-alas.

IMG-20170121-WA0001.jpg

Illalla koivet ja selkä huusi hoosiannaa. Ollaan sen verran joustavasti otettu nyt ruokailujen kanssa, että viikonloppuihin on mahtunut vapaita aterioita. Muuttoavusta kiitoksena käytiin syömässä kebabbia Jyväskylän parhaassa kebulassa, eli Kebab Housessa. Ai että! Mun ehdoton lemppari siellä on kanan rintafile-kebab sopivan tulisella hot taco-kastikkeella. Tällä kertaa testasin sitä iskenderin muodossa ja kyllä toimi. Kupu täyttyi, mutta överiähkyltä onneksi vältyttiin, vaikka kuvasta voisi ehkä toisinkin päätellä.. :D

IMG-20170123-WA0003.jpg

Näiden virallisten valmennusjaksojen välissä ollaan tosiaan syöty cleanisti viikot ja otettu vähän rennommin viikonloppuisin. Ulkona syöty ateria tai pikkuinen pussi karkkia ei kyllä kokonaisuutta kaada, kun muuten treenaa kovaa ja viikot elää ruokavalion mukaan. Tosin maaliskuussa alkavan valmennusjakson myötä palataan taas tiukkaan ruotuun 10 viikon ajaksi. Teemun oli tarkoitus vetää se aika dieetillä ja minä jatkan Bullin ohjeiden mukaan buildilla ja koetan kasvattaa massaa tähän runkoon. Näin naisena lihas ei jännästi oo hypännytkään kriittisiin paikkoihin, vaikka puntteja säännöllisesti ja tehokkaasti tuleekin heiluteltua. Homma vaatii siis pitkäjänteistä ja progressiivista työtä.

received_1215933498488900.jpg

Tässä välissä treenaamista on tullut harjoiteltua myös poseeraamisen muodossa. Käytiin Jernan kanssa Sirpan poseerausvalmennustunnilla joulun välipäivinä ja parin viikon takaisen ryhmätapaamisen yhteydessä olin vielä tiimimme posetreeneissä ja sunnuntaina Alonan opissa. Tulipahan tehoannos poseeraustreeniä ja korkkariköpsöttelyä, mikä on kyllä hyvä. Aika äkkiä opitut asiat alkaa nimittäin unohtua, jos niitä ei aktiivisesti pidä mielessä.

Huomenna edessä on siis paluu perusduunin ääreen. Ihan kivaa näin kahden koulutuspäivän jälkeen nähdä työkavereita ja oppilaita. Perjantain otan luultavasti ylityövapaaksi, koska menen silloin työhaastatteluun Pirkanmaalle. Hii, jännää! Oon nyt aika aktiivisesti hakenut töitä Tampereen seudulta, että saataisiin Teemun kanssa edes jossakin vaiheessa tämä elomme saman katon alle. Jännityksellä odotan, millainen paikka tulee olemaan ja millainen fiilis siitä tulee. Luotan näissä asioissa nimittäin hyvin paljon omaan tuntemukseeni ja siihen, millainen olo haastattelijoista ja asiakkaista välittyy. Hyvin äkkiä se aina valkenee, onko paikka minua varten vai ei. Mutta lähdetään nyt katsomaan ja äimäilemään, että miten tämän tytön käy. :) Koetan tehdä tästä blogin päivittämisestä taas rahtusen säännöllisempää, kun ihan huippukivaa tässä on taas ollut istua ja suoltaa asiaa omasta elosta. Tätä kautta taas tajuaa, mitä on ollut, missä on menossa ja mitä on tulossa. Aika terapeuttista etten sanoisi!

keskiviikko, 21. syyskuu 2016

Valmennusarki

Heipsansaa!

Ihanaa! Syksy on täällä! Mun lempparivuodenaika! Luonto on niin kaunis valmistautuessaan talveen.

20160919_201325.jpg

Syyskuun ehtoopuolella siis jo ollaan ja kolmatta viikkoa valmennusta vedetään. Niijoo, tosiaan, All Out 3-valmennusjakso alkoi maanantaina 5.9 ja siitä saakka ollaan taas menty eloa etiäpäin Bullin kurissa ja nuhteessa. Kyllähän mää koetin elintapojani prepata jo ennen valmennusjakson alkamista, mutta aina se viimeistään virallisen osion alkaessa skarppiintuu se homma kunnolla. :) Hyvällä sykkeellä on menty etiäpäin. Ruokavaliossa noudatan nyt Build-ryhmän ohjeita, eli ruokaa tulee koneeseen pikku hiljaa lisääntyvällä tahdilla niin, että lihaskasvu olisi maksimaalista ja rasvan kertyminen kroppaan mahdollisimman vähäistä. Toistaiseksi homma vaikuttaisi etenevän hyvin. Paino on lähtöpäivästä pudonnut puolitoista kiloa, eli turhan hötöt on liikahtaneet ja olo on kaikin puolin virkeä ja energinen. :) Treenata on kiva, kun jaksaa tehdä hyvin ja kroppa ottaa treeniä hyvin vastaan.

received_1105654672850117.jpg

Kapeaa prässiä WFC:llä Tampellassa.

Ollaan tässä viime viikkojen aikana kunnostauduttu rakkaan puolisoni (nykyisen kihlattuni ;) <3) kanssa käymällä vieraisilla eri kuntosaleilla. Mähän oon ollu jo kohta seitsemän vuoden ajan Kuntomaailman uskollinen asiakas ja nyttemmin on herännyt halu käydä vähän nuuskimassa muitakin paikkoja. Tai no sattuipa sopivasti olemaan avoimien ovien viikkoja, niin päätettiin niitä hyödyntää ja käydä katsastamassa vähän uusia nurkkia. Parisen viikkoa sitten perjantaina oltiin Leijonanluolassa. Se sijaistee aika liki Jyväskylän keskustaa ja sinne meillä on puhe ollut mennä muutaman kerran aikaisemminkin. Sovittiin salitreffit Teemun kaverin Ismon kanssa ja käytiin pumppailemassa perjantaina alkuillasta lähes tyhjässä salissa. Paikka oli melko pieni, mutta ihan toimivan oloinen. Hyvin sai treeninsä siellä tehtyä, mutta testiryhmämme kiinnitti huomionsa muun muassa niukkaan käsipainovalikoimaan (joka loppui jo 35 kiloon) ja hassuun hack-kyykyn ja prässin yhdistelmälaitteeseen. Ihan mainio paikka, mutta ei jatkoon.

received_1099561696792748.jpg

Vipareita takaolkapäille Leijonanluolassa.

Heti seuraavana päivänä hyödynnettiin vielä Muuramen uuden kuntokeskuksen, Aliven avoimia ovia ja käytiin lauantain treeni tekemässä siellä. Mikäs siinä oli ihan uusissa puitteissa tehdessä. Salilta löytyi aika lailla kaikki tarvittava, joskaan suoria tankoja ei koko paikassa ollut.

Ja sattuipa sopivasti, että juuri tänään oli työsähköpostiini tullut ilmoitus, että Muuramen kunnan työntekijät saisivat hyvän alennuksen Aliveen. Kuukausihinnaksi jäisi enää vain 37 euroa. Eipä olisi kallis sijoitus. Periaattessa treenit voisikin siirtyä tekemään Aliveen, mutta ainoanan miinuksena olisi salin sijainti Muuramessa, 15 kilometrin päässä kotoa. Töiden jälkeenhän treenaamaan mennessä asia ei olisi mikään ongelma, mutta esim. ilta- ja viikonlopputreenejä varten olisi ajettava vähän turhan pitkä matka salille. Ei siis ehkä kuitenkaan jatkoon tämäkään paikka.

received_1100151270067124.jpg

Pushdown @ Alive Training & Therapy

Mutta jottei ihan totuttuihin kaavoihin tulisi kangistuttua, niin päätin mä vaihtaa salia tässä kuitenkin. Ainakin joksikin aikaa. :D Käytiin Teemun kanssa treenaamassa paljon kehutulla Superfitillä Vaajakoskella ja pakko kyllä sanoa, että se paikka teki meihin molempiin tosi suuren vaikutuksen. Sali itsessään ei ollut jättisuuri, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittava. Treenilaitteet ja painot oli sijoiteltu fiksusti, jolloin ruuhkaa samalle pisteelle ei pääse niin helposti syntymään. Haittapuolena eivät myöskään suinkaan toimineen jääkaappi-pakastimen kokoiset punttimiehet ja kireässä kondiksessa olavat naiset. ;) Superfitillä viihdyttiin hirmu hyvin molemmat.

Olin alussa kokonaan irtisanomassa jäsenyyteni Kuntomaailmasta, mutta paikan omistaja sattui huomaamaan aikeeni ja ympäripuhui minut kuitenkin aluksi laittamaan jäsenyyteni katkolle. Siitä kun ei aiheudu mitään lisäkuluja ja voin tauon aikana päättää jatkanko Kuntomaailmassa vai irtisanonko jäsenyyteni. Järkevää. Korttini on tauolla lokakuun alusta vuoden loppuun saakka ja kerkeän sinä aikana varmasti päättämään, onko Superfit tulevaisuuden treenipaikkani, vai palaanko takaisin Kuntomaailmaan tutun treenikaveripiirin pariin. Totuuden nimissä on pakko sanoa, että aluksi olin todella innoissani muutoksesta, mutta h-hetken lähestyessä se asia onkin alkanut jännittää vähän. Oon niin kauheen pitkään käynyt nykyisellä salillani, että siitä on tässä ajassa kerinnyt tulla jo toinen kotini ja sinne muodostumaan mukava treenikavereiden piiri, joiden kanssa on mainio treenata. Vähän sama kuin menisi uuteen työpaikkaan, jossa tiloihin ja ihmisiin joutuu tutustumaan ihan uudelta pohjalta. Mutta eiköhän se tästä. Muutos on uusi alku, eikähän tässä mitään peruuttamatonta olla tekemässä. Voihan se hyvinkin olla, etten kaipaa entiseen enää sen jälkeen, kun totun käymään Superfitillä. Jääpi nähtäväksi. :)

Muutoin arkeeni nyt ei ihmeitä kuulu. Töitä, salia ja etäsuhteen ylläpitämistä. Arkeen ripauksen extremeä oon saanut nukkumalla ihanan kuulaita ja viileitä syksyisiä öitä parvekkeella. Viimekin yönä tähyilin tähtiä makuupussin suojista ja olin aamulla tavattoman onnellinen hyvin nukutun yön jälkeen. Aivotkin tuntuivat tänään toimineen jotenkin erityisen vilkkaasti. Johtuneekohan se täysin raikkaasta yöilmasta.

20160914_213214.jpg

Toinen ilonaiheeni on ollut ruokavalion runsaat annoskoot. Minä ikuinen suursyömäri olen viimeinkin saanut sen verran ruokaa syödäkseni, ettei nälkää ole pahemmin tarvinnut kokea. :)

20160912_180946.jpg

Treenipäivinä hiilaria on molemmilla päivän pääaterioilla ja aamunsa saa JOKA AAMU aloittaa rakastamallani puurolla. <3 Ei ole tällä tytöllä juurikaan valittamista. Mitä nyt joskus tuppaa kiire tulemaan kaiken tekemisen keskellä ja silloin saattaa joutua riisikakkunsa syömään vaikka autossa..

20160915_181348.jpg

Ja niin. Onhan tässä mulla jännätkin ajat tulossa. Asetuin nimittäin ehdolle ammattiliittoni Jytyn liittovaltuustovaaleissa. Liittovaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa ja sinne valitaan nyt ensimmäistä kertaa valtuutetut suoralla jäsenvaalilla. Länsi-Suomen alueelta valtuustoon pääsee 11 edustajaa. Uskon mahdollisuuksiini vaaleissa, mutta jos paikka ei aukea, niin ei minun maailmani siihen kaadu. Otan tämän kaiken hyvänä oppikokemuksena ja onhan minulla onneksi näitä vastuutehtäviä ja harrasteita jo siinä määrin, että aikani saan varsin hyvin kulumaan näilläkin. :) Äänestysaika alkaa ensi viikon maanantaina ja kestää kaksi viikkoa. Lopullinen vaalitulos on siis selvillä 10.10. Jännää, saas nähdä, että miten tässä käy. :)

14291663_10210128925404457_8006846719439

Teemun kanssa kuvattiin minusta edustuskuvia. Noh, niistähän tuli ihan minun näköisiä :D

Huomenna on jo torstai. Töissäkin siirryin tällä viikolla taas täyteen työaikaan, joten työpäiväni ovat vähän aikaisempaa pidempiä. Töiden jälkeen vuorossa on viikon kolmas treeni, jalat. Jaiks.

Illaksi tehtiin treffit hyvän ystäväni Annin kanssa. Mennään kaupungille fiilistelemään Valon Kaupunki-tapahtumaa. Ja varsinkin Kirkkopuistoon viritettävät jättimäiset valaistut puput kiinnostavat meitä. Ne kun ovat osa Valon Kaupunki-tapahtumaa vain torstaista lauantaihin. Ja mä lähden viikonlopun viettoon Tampereelle jo perjantaina iltamassa. VR:llä on syyskampanja ja junaliput maksavat vain 10 euroa suuntaansa. Nappaan siis junan alleni ja menen mukavasti joustavalla kyydillä Tampereelle ja takaisin. Samalla reissusta tulee vähän rennompi, kun ei tarvitse itse ajaa. Viikonlopulle jää vielä kaksi treeniä yhdessä tehtäväksi. Nythän onkin erityisen mukavaa treenata yhdessä, kun tehdään molemmat samaa ohjelmaa. Voidaan siis kirjaimellisesti parisuhdebodailla. ;)

Mutta näihin kuulumisiin ja tunnelmiin tällä kertaa. Rentoa loppuviikkoa!

20160917_190524.jpg

tiistai, 16. elokuu 2016

Kesäkuulumisia näin sateisena elokuisena iltana

Kylläpäs siitä on tovi jos toinenkin kerinnyt aikaa vierähtää, kun edellisen kerran oon tänne kuulumisiani päivitellyt. Silloin taidettiin elää aika lailla keskikesää ja nyt mennä porskutellaan jo syksyn puolella. Tai syksyn sikäli, että elo täällä on asettunut jo perin juurin tavallisiin syksyisiin uomiinsa. Niin säiden kuin muunkin elon osalta. Loma loppui elokuun alussa ja arkea rytmittää nyt lomailun ilon sijaan taas viikottainen aherrus töissä, salilla ja ruokavalion ylläpitäminen kesän lepsuilun jälkeen. Myös etäsuhteilun ajoittainen harmaus muistuttaa taas olemassaolostaan ja saa jälleen kerran pään raksuttamaan mahdollisia muita järjestelyitä elon muuttamiseen. Vaan eipähän tässä mitään muutosta minkään suhteen ole heti nurkan takana näkyvissä. Näillä mennään toistaiseksi ja uskotaan siihen, että asiat järjestyy parhain päin tulevaisuudessa ja saadaan vielä se yhteinen arki jonnekin rakentumaan.

Ajattelin ripsotella tähän tarinaani nyt kohtalaisesti kuvia menneeltä kesältä ja sen moninaisilta kinkereiltä ja reissuilta. Juhannuksen jälkeen kronologisesti edeten seuraavana reissuna mulla taisikin olla matka suomen entiseen pääkaupunkiin, elikkäs Turkkusseen. Ystäväni Mirkka muutti Turkuun vuodenvaihteessa ja jo siitä saakka meininkinä oli pistäytyä kylään jonakin sopivana hetkenä. Noh, kevät oli valmennuksen kanssa kohtalaisen kiireistä ja kuormittavaa, joten päätettiin yhdessä tuumin säästää näkeminen keskikesän kauneimmille (tämä oli optimistien oletus vielä reissun suunnitteluvaiheessa) päiville. Siispä nappasin jo hyvissä ajoin itselleni onnibussiin liput ruhtinaallisella neljällä eurolla ja istahdin matkalle kohti Turkua. Säät suosi ja jälleennäkeminen oli huisin kiva! Fiilisteltiin kaikkea vanhaa ja nautittiin hyvästä säästä, ruoasta ja juomasta kauniissa kesäillassa.

IMG-20160702-WA0018.jpg

Hauskaa oli. :D Mirkka oli käyny jo muutamaan kertaan testaamassa jokirannan lähellä olevaa Niska-nimistä ravintolaa ja sen pitsoja, joten päädyttiin hänen suosituksestaan siis sinne.

IMG-20160705-WA0000.jpg

Muistikuvani pitsan sisällöstä ovat näin puolitoista kuukautta h-hetkeä myöhemmin hitusen hatarat, mutta näin kuvan tukemana muistelen pitsassani olleen kanaa, pekonia, punasipulia ja rucolaa. Ainakin. Ja kyytipoikana huurteisen kylmää Happy Joe-sidukkaa. :) Kierreltiin jokilaivoilla, tarinoitiin paikallisten kanssa ja vietettiin hauskaa aikaa, kuten joskus silloin ennen, kun vielä samaa cityä asutettiin.

Huisin, mutta hiukan rankan Turun turneen jälkeen palasin kotia kohden puoleen väliin saakka ja hyppäsin pois bussista Tampereella. Ja jotta elo ei olisi käynyt liian yksitoikkoiseksi, jatkettiin siitä suoraan matkaa ystävämme kesämökille saunomaan ja syömään hyvin. Elvyttävää touhuahan se oli.

received_1049661881782730~2.jpg

Mieli lepäsi kauniissa kesäillassa.

Seuraava viikko meillä kuluikin Teemun kanssa ihan normaalisti pääasiassa kotosalla. Salilla taidettiin reeniä käydä vääntämässä, mutta muutoin mielessä siinteli jo tulevan viikonlopun lähtö Wieniin yhdessä Teemun vanhempien ja pikkusiskon kanssa. Sanja oli varannut meille jo keväällä lento+hotellipaketin kolmeksi yöksi Wieniin. Teemun porukat tuli hakemaan meitä lauantaina päivällä ja lento Wieniin lähti iltapäivällä. Perillä kohteessa oltiin siis jo kivaan aikaan illasta.

20160709_222441~2.jpg

Hotellin lähellä oli huisi väriä vaihtava suihkulähde jossa hempeiltiin. ;)

received_1053718961377022.jpg

Alkuun suunnistaminen miljoonakaupungissa vaati hieman karttaa ja google mapsia..

received_1055287831220135~2.jpg

Käytiin Sissin linnassa äimistelemässä kaikkea kullattua ja kaiverrettua. Kierrettiin palatsissa 40:n huoneen kierros ja jättimäiseen puutarhaan päästyä alkoi minuakin jo vähän uuvuttaa. Helle oli todella painostava ja lämpötila kipusi reilusti yli kolmenkymmenen. Nurmikolla käveleminen oli kyltin mukaan kielletty, mutta eivätpä olleet älynneet kieltää makoilua. :D

received_1055287844553467.jpg

Mutta ei väsyttänyt niin paljoa, etteikö sisäinen lapseni olisi innostunut leikkipuiston ja keinulaudan löydettyään. :D Ja Hellusta sain vielä itselleni sopivan keunukaverin.

received_1055287821220136.jpg

Iltapäivällä taivas sitten tummeni ja antoi sekä rakeita että vettä matkalaisten iloksi ja riemuksi oikein kunnolla. Oltiin pahimman kuuron aikana onneksi metrolla tulossa takaisin kaupunkiin, joten säätilan äkillinen muutos ei onneksi kovin pahasti häirinnyt. Vähän aikaa asemalla päivystettiin suurimpien rakeiden ropsahdellessa katuun ja jatkettiin sitten siitä reippaasti etsimään Euroopan pisintä ostoskatua ja ruokapaikkaa.

Kaikkineen Wien oli todella positiivinen kokemus! Siisti, kaunis ja monipuolinen. Reilussa kolmessa päivässä kerkesimme kiertää keskeiset nähtävyydet ja syödä mahat täyteen schnitzeliä ja sachertorttua. Sää oli koko reissun ajan aurinkoinen ja helteinen. Hintataso suomeen verrattuna oli edullinen. Kahdellakympillä sai hyvästä ravintolasta pääruoan, juoman ja jälkiruoan. Pääasiassa söin aika tavalla varmoja ruokia, mutta kokeilunhaluisena päätin kerran kuitenkin ottaa ja räväyttää jotakin vähän paikallisempaa. Ja se näytti sitten eteen kannettuna tältä:

20160710_215436.jpg

Eh. Ei ihan mun esteettistä silmää miellyttävää kamaa. :D Annos piti sisällään siis ylikypsää possua lihaliemessä, olutmarinoitua kaalia ja tuon ihme leivänmurupalleron, jonka nimeä nyt en taaskaan muista. Se on kuitenkin näille vähän sama asia kuin karjalanpiirakat meille. Perinteistä ja ilmeisen suosittua. Mun osalta urakoin annoksesta onnistuneesti maukkaan lihan ja liki kaiken kaalin. Tuosta möykkypallerosta riitti pari haarukallista. Ei se pahaa ollut, mutta rakenne ja niukka maku ei oikein olleet mun juttuja. Vaan tulipahan testattua.

Niin tuli muuten testattua myös Black Mamba! Ja vieläpä kahteen kertaan. Eli suuren Prater-nimisen huvipuiston veret seisauttava kieputin. Ihan sairas laite. Siinä jää kyllä ihan kaikki suomen huvipuistojen väkkyrät kakkoseksi. Teemu urhoollisesti (tietämättömänä) lähti ekaan kyytiin, mutta toisen tyytyi jostakin kumman syystä kuvaamaan. :D Ja hienosti kuvasikin. Linkki Youtubesta löytyvään videoon alla:

https://www.youtube.com/watch?v=PnavSYjuHK4

Wien jätettiin taaksemme tiistaina myöhään illalla. Lento pääsi lähtemään reilusti aikataulusta jäljessä kaupungin ylle mylläämään jääneen ukkosen takia. Kotona suomessa oltiin yhdentoista maissa ja takaisin Tampereella vasta seuraavan vuorokauden puolella.

20160712_215753.jpg

Ei paljoo pöly ehtinyt edellisen reissun jäljiltä laskeutua, kun jo jatkettiin matkaa Jyväskylään. Kotia olikin jo ikävä, kun en siellä pitkään aikaan ollut käynyt muuta kuin vain kääntymässä. Taidettiin siinä viikon aikana käydä tekemässä jokunen reissupöhötyksen sulatustreeni ja viikonloppuna käytiin edustamassa kavereiden 99-vuotiskekkereissä naamiaisten merkeissä.

received_10209664244267719.jpg

Teemu panosti ja osti ihan kunnon naamiaisasun. Mä säästin ja menin vanhalla halloween-puvulla tuunattuna uudella peruukilla. :) Huisit kekkerit oli.

Oltiin pitkin kesää jo haaveiltu, että oltais lähdetty tekemään kunnon vaellusreissu Lappiin. Arvottiin asiaa ja laskeskeltiin kustannuksia ja tultiin siihen tulokseen, että lähdetään suunnitelma toteuttamaan. Kohteeksi valikoitui mun jo viime kesänä huikeaksi toteama Käsivarren erämaa. Otettiin reissulle kuitenkin hiukan uudet reitit ja aloitettiin reissu Norjan puolelta. Viikon verran saatiin viettää aivan uskomattomissa keleissä ja maisemissa.

received_10209732533014895.jpg

Laitan tähän postaukseen vain tän yhden kuvan reissusta. Mietin jo siellä ollessani, että tämä on sellainen matka, josta haluan tehdä ihan oman postauksen blogiin. Luin nimittäin ennen matkaan lähtöä paljon samoissa maisemissa olleiden reissareiden blogeja ja kirjoituksia ja sain niistä valtavan paljon ideoita ja vinkkejä reitin suunnitteluun ja muihin huomioonotettaviin asioihin. Siispä ajattelin kerrankin osaltani olla fiksu ja taltioida oman reissumme näin jälkikäteen kuvin ja sanoin tänne blogiin, jos siitä vaikka joskus olisi hyötyä jollekin samoille seudulle suuntaavalle. Ja vaikka ei olisikaan, niin kirjoitan reissusta hyvin mielelläni hiukan seikkaperäisemminkin. Sen verran huikean viikon saimme näissä mahtavissa maisemissa yhdessä viettää.

Lapista palattuamme kesä olikin jo aika lailla ehtoopuolella. Mulla oli lomaa jäljellä noin viikko ja sen vietimme sekä Tampereella että Jyväskylässä. Viimeisenä lomapäivänä käytiin testaamassa keväällä uudistunut Foodi Kauppalaispihalla.

received_1072934476122137.jpg

Burgeri oli jättimäinen ja tämän mätöksen syötyäni olin superkiitollinen siitä, että sain kävellä kotia Teemun jäädessä hierontaan Penan "hellään" käsittelyyn. Tähän suoritukseen olikin hyvä sinetöidä mässäilykausi ja alkaa pikku hiljaa palauttelemaan mieliin ruokavaliota ja perusarkea. Kesä oli ihan mahtava ja todella voimaannuttava. Työasiat ei pälkähtäneet pieneen mieleenkään ja töihin oli mukava palata rentoutuneena ja kesään tyytyväisenä. Tosin näin reilut pari viikkoa täyttä häkää painaneena olo on vähän sellainen, kuin kesälomaa ei olisi ollutkaan. :D Arki astui kyllä eloon hetimiten, kun lapsukaiset palasivat kouluun. Töiden alkamisen myötä olen myös palannut noudattamaan pääsääntöisesti ruokavaliota. Menen ohjeiden mukaan ehkä noin 80% ajasta ja treenit teen täysin ohjeistuksen mukaan. Seuraava valmennusjakso alkaa taas syyskuun alussa ja se 10 viikkoa tulee vedettyä vanhan kaavan mukaan ihan pilkulleen ohjeiden mukaan.

Mutta koska vielä ei ihan ole sen aika, sain nauttia vanhempien kanssa yhteisestä retkestä (ja retkimakkaroista) Pyhä-Häkin kansallispuistoon viime sunnuntaina. Oli mahtava päivä viettää siellä yhdessä hyvässä säässä, seurassa ja hyviä eväitä natustellen.

20160814_122819_Pano.jpg

Maasto Pyhä-Häkin kansallispuistossa on helppokulkuista ja kohtalaisen tasaista.

20160814_122558.jpg

Minä ja äiti <3

Mulla ois ollu tähän laittaa vielä kuva isästä ja isosta vanhasta kelosta, mutta kuva mokoma ei suostunut kääntymään oikeinpäin, vaikka laitoin siihen kaiken tietoteknisen osaamiseni. Ärsyttävää. Vaan ehkä laitan sen silti tähän. Koska se on hyvä kuva ja koska eihän tässä elämässä muutoinkaan kaikki aina mene ihan jiiriin.

20160814_114034_HDR.jpg

Vietettiin viime viikonloppu siis eri osoitteissa Teemun kanssa, kun hää meni peliporukkansa kanssa grillailemaan ja mä jäin kotio Jyväskylään. Kävin treenaamassa molempina päivinä ja Pyhä-Häkissä tosiaan sunnuntaina.

Näitä kirjoitellessa ajatus karkaa vähitellen pian alkavaan valmennusjaksoon ja sen tuomiin haasteisiin. Lähden All Out kolmoselle siis build-ruokavalion mukaan, eli tarkoitus on dieettiä suuremmilla ruokamäärillä antaa keholle mahdollisuus rakentaa lihasmassaa ja ylläpitää hyvät treenitehot. Odotan tulevaa spartalaista aikaa kyllä kovasti ja kaikkein hienointa tässä on se, että saan jakaa tämän matkan oman kumppanini Teemun kanssa. <3 Ei läheskään jokaisella ole tätä tukea elämäntavalleen ja valinnoilleen. Olen hyvin onnekkaassa asemassa, että tehdään tätä yhdessä Teemun kanssa samalla intensiteetillä ja jaetaan samalainen arki, vaikkakin aika kaukana toisistamme.

Tähän loppuun laitan vielä nappaamani kuvanrinnastuksen tämän vuoden helmikuu-elokuu väliltä, jossa näkyy hiukan muuttunutta ulkokuortani. Nousee ne olkapäät sieltä, kun jaksaa vain tehdä töitä. :) Ja minähän jaksan. Eipä muutako puhtia sateiseen syksyyn ja harmauteen kaikille ja palataan sen vaellustarinan muodossa syssymmällä. :)

160807_184423_COLLAGE-1~2.jpg

 

perjantai, 1. heinäkuu 2016

Perinteinen juhannuksen rokki-iloittelu Nummijärven nummirokissa.

Ja niin koitti sekin armas aika, että pääsi tämäkin tyttö nauttimaan vapaudesta. Juhannusviikon keskiviikkona olin vielä puolikkaan päivän töissä ja sit otin ja läksin. Flunssaisena räkänokkana suuntasi tämä tyttö autonsa nokan kohti kotia. Päivän agendana oli käydä labrassa, katsastusasemalla näyttämässä autoa pienten fiksausten jäljiltä ja shoppailla juhannuksen eväät sekä saleilla hyvä ja reipas alku juhannuksen turmiolliselle elolle. Töistä päästyä kävin nappaamassa vasta heränneen Teemun kyytiin ja piipahdettiin keskussairaalalla. Q-kastastuksessa sai hetken jonotella ennenkuin sain auton katsastushepun tarkan silmän alle. Aikaahan korjattujen pikkuvikojen katsastamiseen ei paljoa kulunut, mutta ehtipä kuin ehtikin toinen meistä vetäisemään peräti kaksi munkkia odotellessa. ;) Kumpikohan se mahtoikaan olla?

20160622_135000~2.jpg

Festarikamumme Kirsti saapui pian tämän jälkeen Jyväskylään ja suunnattiin koko konkkaronkka salille treenaamaan. Mun osaksi tosin valikoitui vetää Kirstille tiukka jalkatreeni, koska oma oloni ei ollut otollinen treenaamisen kannalta. Kurkku oli raastinrauta ja nenä tukossa kuin vessanpytty viikon ummetuksen helpotuttua.. Ratkaisu oli siis ihan hyvä näin.

Salilta päästyä käytiin ostamassa Minimani tyhjäksi juhannusruoista ja mentiin kotia kokkaamaan. Mun viimeisen illan puhteeksi jäi vielä ommella Teemun festariliiviin viisisataamiljoonaa pätsiä huonolla langalla ja yhteistyöhaluttomalla ompelukoneella. Lopputuloksena oli neljä (!) katkennutta neulaa, loppunut musta lanka (korvasin vihreällä :D) ja palanut käpy ompelijalla. Mutta niin vain tuli liivi valmiiksi.

received_1045220978893487.jpg

Torstaina herättyä oli ohjelmassa viime hetken shoppailuja keskustassa ja festarikamumme Tanelin poiminen mukaan remmiin. Myös ihana Outi-ystäväni tuli mulle lettejä festarikampaukseksi vääntämään. Huippua. <3 Sittenhän siitä loppupakkauspaniikin saattelemana lähdettiinkin kahdella autolla köröttelemään kohti Pohjanmaata ja kahdeksatta nummirokkijuhannusta!

received_1045220972226821.jpg

Perille päästyä taivaalta ropisi vähän vettä, mutta se onneksi taukosi aika pian. Pistettiin leiri pystyyn ja laskeuduttiin juhannuksen viettoon. :)

20160623_194618.jpg

20160623_201326~2.jpg

Nummessa on tosiaan tullut vietettyä jo kahdeksan juhannusta. Muutama välivuosi on joukkoon mahtunut, mutta nyt taas edelliset kolme juhannusta on tullut näillä metallikinkereillä vietettyä. On huippua, että sinne on muodostunut ihan oma porukkansa, jota tulee nähtyä pääasiassa oikeastaan vain Nummirokissa. Osaa tietysti muunakin aikana vuodesta, mutta sieltä ne löytää aina ne tutut festarikaverinsa vuoden jälkeen lähes samoilta paikoilta, jos vaikka vuoteen ei ole tullut siinä välissä nähtyäkään. Nummessa vallitsee aivan käsittämättömän hieno ja leppoisa tunnelma. Festari vetää paikalle tuhansia metallipäitä, mutta järjestyshäiriöiltä vältytään lähes joka vuosi. Tänä vuonna festari oli yltänyt uuteen kävijäennätykseensä, kun peräti 19 500 metallipäätä oli saapunut metsän keskelle juhannusta vastaanottamaan.

Torstaina katsastettiin Turmion Kätilöt, Gloria Morti, Fleshgod Apocalypse, pätkä Stratovariusta ja oma henkilökohtainen rakkauteni, Wolfheart. Hyviä keikkoja oli ja kaikin puolin onnistunut ensimmäinen päivä. :)

received_1043908509024734.jpg

Perjantai aukeni aurinkoisena ja teltta kävi mahdottomaksi paikaksi nukkua jo kohtalaisen varhain. Siispä trangia tulille ja aamupalan laittoon. Ollaan reissuillamme oltu aina kohtalaisen omavaraisia ja tehty paljon evästä myös itse. Tokihan joitain sapuskoita tulee kojuistakin ostettua, mutta mikäpäs sen parempaa, kun omassa leirissä trangialla keitetty pannukahvi. :)

Perjantai oli jo ennakko-odotusten mukaan meille se kovin keikkapäivä. Se alkoi jo 13:45, kun Omnium Gatherum aloitti rantalavalla. Siitä ennen keikan loppumista karattiin Kirstin kanssa odottelemaan Diabloa eturiviin. Helle helli ja ihmisen kelpasi olla. Kuten kuvasta näkyy.

FB_IMG_1467045226297.jpg

Aurinkorasvaa kului, mutta onneksi meistä kukaan ei palanut. Aika paljon punaisia nahkoja nimittäin vilisi näköpiirissä. Ennakoimme kivuliaita aikoja varsin monelle nahkansa polttaneelle..

Diablon jälkeen käytiin pikapikaa nappaamassa vähän evästä leiristä ja sitten suunnattin taas takaisin alueelle. Minä otin sivuportin kautta keulan, koska koko festareiden eniten odottamani bändi oli juuri aloittelemassa. Oon innokas folk-metallin fanittaja ja saksasta saakka paikalle tullut Equilibrium laittoi tossuihini todella vauhtia. Siellä tämä tyttö pyöri ja jammasi pitissä koko keikan. Kerran kävin välillä hörppäämässä vähän vettä ja sama meno jatkui taas. Aivan järjettömän huisi keikka oli! Siitä lampsittiinkin koko sakki suoraan keikan loputtua uimaan. Sen verran kuuma oli olotila.

Muutoin päivä sujui bändistä toiseen siirtyessä ja aina välillä virvokkeita anniskelualueella nauttien. Lyötiin Kirstin kanssa vetoa vuodenvaihteessa, että ollaan tipattomalla nummirokkiin saakka. Veto piti ja kylmä lonkero maistui mainiolle puolen vuoden tauon jälkeen nummen helteestä ja bänditarjonnasta nauttiessa. Mitään övereitä ei tosiaan tullut vedettyä, vaan oikeasti sivistyneesti seurassa naukkailtua. Kesä menee varmaan fiksusti relaten sekä ruoan että juomien suhteen, koska syksyn ja All Out kolmosen myötä meno muuttuu taas tiukan kurinalaiseksi. Kestää sit taas pää hyvin menossa mukana, kun on välistä vähän höllännyt.

Perjantai päättyi osaltamme paluukeikan heittäneen Ajattaran silmäilemiseen. Kylläpä se kuulostikin hyvältä, vaikka kovin paljon Ajattaraa ei ole minun tullutkaan kuunneltua.

Lauantai oli taas vastaavasti perjantain vastakohta. Meille kovimmat bändit oli ehdottomasti olleet jo perjantaina, joten siksipä lauantain osaksi tuli olla enemmän sosialisoitumisen päivä kuin musiikillinen ilotulitus. Vietettiin paljon aikaa leirinnässä tarinoiden ja käytiinpä saunomassakin kuuden jälkeen porukalla. Rannan telttasaunassa oli ihan tosi kosteat ja pehmeät löylyt! Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos joskus tulee mahdollisuus testata telttasaunaa. Pimenevään iltaan kuului vielä perinteisesti lettujen paistoa ja tulistelua vaahtokarkkien merkeissä.

received_1045070845575167.jpg

Päivä jo valkeni, kun kömmimme telttaan nukkumaan. Herätys tuli taas auringon (ja äänekkään leirinnässämme vierailleen seurueen) ansiosta varhain. Naapurileirin hepulta oli loppunut autosta akku ja sitä ongelmaa joukolla koitettiin heti aamusella ratkoa.

received_1045070905575161.jpg

Tai Teemu söi aamupalapitsaansa, kun minä googletin auton käynnistämisohjeita apukaapeleiden avulla. Virtaa saatiin järkkäreiden autosta ja Simo (vai oliko se Timo) pääsi aloittamaan kotimatkansa kohti Turkua.

Pikku hiljaa mekin purettiin siinä leiriämme ja Anita Hirvosen kaksoisolento tuli kylään, kun sain lettikampaukseni auki. xD

received_1045071005575151.jpg

Letit kesti ihan superhyvin kaikki kolme päivää ja ne keräsi tosi paljon kehuja! Ensi vuonna sama uudestaan. :)

Lähtömme sai tosin mielenkiintoisen käänteen, kun omakaan autoni ei lähtyenyt startista käyntiin. :-/ Kännykän lataaminen autolaturilla oli sittenkin ollut sille liikaa. Eihän siinä muu auttanut, kuin mennä infopisteelle apua kyselemään ja kohta jo sama vihreä Transporter kiiti hätiin ja saatiin auto hyrräämään. Kotimatka sujui onneksi ilman sen suurempia ongelmia ja kotiin päästiin elpymään ihan mallikkaasti. Huippu reissuhan se oli taas kerran!

Ruotuun palattiin Teemun kanssa jo heti seuraavana päivänä, kun mentiin tekemään viikon ensimmäinen salitreeni. Hyvin kulki kaiken hiilaripuputtamisen ansiosta.

received_1045707638844821~2.jpg

received_1045707675511484~2.jpg

Maanantaina jatkettiin illalla matkaamme Tampereelle. Siellä kun ei ole meidän tullut taas hetkeen vietettyä aikaa yhdessä. Käytiin tiistaina myös Teemun porukoilla grillaamassa. Ruokaa oli varmaan kymmenen ihmisen edestä, mutta ihailtavan hyvin saatiin sitä tuhottua neljästään. :D

received_1046440918771493.jpg

Keskiviikkona saleiltiin keskustan WFC:llä.

received_1047003228715262~2.jpg

Oltiin otettu eväät salille mukaan, koska aikataulut meni meillä taas vaihteeksi kohtalaisen tiukoiksi. Tarkoitus oli jatkaa salilta suoraan läheiseen puistoon ottamaan aurinkoa, mutta Teemun ja Annan kanssa sovitut Napoli-treffit painoi päälle ja jatkettiin salilta siis suoraan kotia siistiytymään ja siitä sit jälleen liikenteeseen. Käytiin tosiaan syömässä Napolissa porukalla. Napoli on kuuluisa tamperelainen pitseria, jonne on lähes aina jonoa. Nytkin oli ja hyvällä tuurilla meille vapautui terassipaikka, joten ei tarvinnut syödä sisällä kuumassa. Napolissa on yli sata pitsaa listalla, joten valinnanvaraa tosiaan riittää! Mä otin tulisen kanapitsan, jossa oli pohjalla texas petestä tehty soossi, kanaa, punasipulia, paprikaa ja ja ja mitähän se yksi nyt mahtoikaan olla. Ei enää mitään muistikuvaa, mutta hirmuisen hyvää se oli.

Jälkkäriksi käytiin nappaamassa Minetistä jäätelöt ja mentiinpä vielä hetkeksi Jack the Roosterin terassille istumaan. Kunnon ruokaörväyspäivä oli siis.

Torstaina sai pitkästä aikaa herätä herätyskelloon, koska oltiin lupauduttu Teemun siskolle muuttoavuksi. Napattiin Teemun äitee kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Muutto meni näppärästi, kun oli ammattilaiset asialla..

received_1047812291967689.jpg

Mitään ei särkyny ja kaikki tais säilyä jotakuinkin väleissä keskenään. Mä läksin Tampereelle takas päästyämme vielä iltajunalla Jyväskylään, koska nyt tänään perjantaina mulla oli täällä ripsihuolto ja kävin sen jälkeen kotisalillani treenaamssa reisiä, pohkeita ja vatsoja. Huomenna lähden aamupäivällä sit ystäväni Mirkan luo Turkuun yhdeksi yöksi seikkailemaan. Että on menoa ja meininkiä! Mutta hyvä se, kun on mukavaa menoa. Kyllä tässä mieli lepää ja todella tuntee olevansa lomalla ja vapaalla. <3 Aurinkoisia päiviä ja kuulemisiin taas! :)