Täällä taas! :) Naputtelen nyt tänne eilen lupailemani treenipainotteisen päivityksen ja kuvapläjäyksen siitä. Menossa on siis valmennuksen viikko 8/10. Salitreeniä tulee edelleen se viisi kertaa viikkoon ja tälle viikolle myös aamulenkkien määrä nousi samaan viiteen. Eilen startattiin kuluva kasiviikko selkätreenillä. Tämän viikon treeniohjelma pitää sisällään jokaista liikettä kolme sarjaa ja erikoistekniikkoina mukana on kahden sekunnin pysäytykset liikesuunnan molemmissa päissä sekä ihan uutena tekniikkana ns. super slow-tekniikka, jossa jokainen toisto tehdään äärimmäisen hitaasti ja kontrolloidusti. Ei varmaan tarvii mainita, et tällä tekniikalla suoritettu työ todella tuntuu! Selkään sai aivan huikean poltteen eilisessä treenissä! Ekana liikkeenä tein ylätaljaa rusettikahvalla eteen.

Tästä jatkoin t-kulmasoutuun, joka on ollu mulle kohtalaisen haastava liike opetella. Mulla ei meinaa keskikropan pito jaksaa pysyä niin kauan, kuin selässä riittäis vetovoimaa. Eka raskas sarja tulikin tehtyä nololla tekniikalla, kun yläselkä pääsi vähän pyöristymään.

Seuraavassa pitosarjassa kiinnitin erityistä huomiota selän asentoon ja lopetin sarjan heti siinä kohtaa, kun keskikropan tuki alkoi ontua. Tekeminen näytti heti huomattavasti siistimmältä kuvastakin päätellen.

Viimeiseen superhitaaseen ei tarvinnu painoa juuri latoa, kun alaselkä alkoi ilmoittaa tehneensä tarpeeksi työtä asennon ylläpitämisessä. :D

Vaan tästä matka jatkui hetken päästä takaisin ylätaljaan, jota kiskoin lapiokahvalla niskan taakse. Ekan raskaan sarjan tein 50 kilolla ja vedettyäni sen failuireen pudotin painoa viisi kiloa ja kiskoin toistoja vielä päälle 15 sekunnin huilin jälkeen niin paljon kuin irti lähti. Toisessa sarjassa liike pysäytettiin kahden sekunnin ajaksi sekä ylhäällä venytyksessä että alhaalla supistuksessa. Vähensin tähän sarjaan painon 35 kiloon ja sain tällä painolla nätisti ja hyvin kontrolloidusti tehtyä 17 toistoa tavoitteen ollessa noin viidessätoista. Tämänkin sarjan päätyttyä failureen jatkettiin 10 sekunnin rest-pausen jälkeen niin monta toistoa kuin irti lähti.

Kolmannen sarjan kohdalla aliarvioin hiukan jaksamistani ja laitoin siihen liian vähän painoa. Superhitaita ei ois pitäny pystyä vetämään kuin 6-8 ja mulla tais mennä ainakin 15.. :D Mut tuntuma oli loistava ja selkä kiitti!

Työ jatkui tästä seuraavaksi alataljaan. Teemu poimi minun tehdessäni työtä minusta kuvat kollaasiin, joista toinen on otettu vähän ennen valmennusjakson alkua ja jälkimmäinen eilen. Kyllähän niistä on vähän havaittavissa muutosta. Kasvot on ainakin kapeammat ja käsivarsi näyttää hiukan paksummalta. Ehkä sitä tiivistymistä on tosiaan tapahtunut. :)

Eilisen treenini selkäosuus päättyi alataljaan ja lisänä ohjelmassa oli vielä kaksi liikettä olkapäille. Ensimmäisenä niistä tein istuen vipunostoa käsipainoilla sivulle-eteen-sivulle ja sen jälkeen vielä takaolkapäitä vinopenkillä päinmakuulla. Tiesi tehneensä.

Aikaa treeniin meni taas aikaisempiin viikkoihin verraten enempi, yli kaksi tuntia. Osiltaan tämä johtui siitä, että tehtiin Teemun kanssa suurin osa liikkeistä vuorotellen samassa pisteessä, mutta tietysti myös siitä, että sarjapalautukset oli pakko pitää kohtalaisen pitkinä raskaista tekniikoista johtuen. Turha lähteä kiskomaan muutaman hätäisen hengenvedon jälkeen uutta sarjaa, kun siihen pitäisi kuitenkin pystyä keskittymään täysillä ja tekemään hyvällä tekniikalla likimain vaadittu määrä toistoja. Vaan mikäpäs siellä salilla oli aikaa viettäessä, kun ei vapaapäivänä ollut kiire minnekään. :)

Tänään sit palasin arkeen ja töihin. Työpäivä venyi heti tiimipalaverin takia yli neljään. Suuntasin siis hieman tavallista myöhemmin treenaamaan reidet ja pohkeet. Ei ollu kaukana, et oisin kupsahtaa pyörtyny bulgarialaisissa kyykyissä. :-/ Vaikka tein sekä pidot että superhitaat ihan vain oman kehon painolla, niin ojennusten, hackin ja prässin jälkeen otti yllättävän koville.

Otin tänään jalkapäivän kunniaksi testiin "vanhassa vara parempi" treenijuomapullon; käytetyn mehukattipöntön. Kylläpä olikin hyvä idea! Sai kerrankin mukaan tarpeeksi tilavan pöntön ja tuli sen ansiosta juotua tarpeeksi treenin aikana. Tämä oli hyvä ja yksinkertainen idea (pöllitty Markku "Sensei" Tikan facebook-päivityksestä) - jatkoon siis!

Täytyy vielä tähän loppuun kertoa päivän ehdoton motivaatiobuusterini. :) Olin salilla aloittelemassa kolmatta ja viimeistä sarjaa kapeaa hack-kyykkyä, kun tuttu heppu salilta oli lähdössä pois ja tuli hetkeksi vielä juttelemaan siihen tyköni. Kysyä päräytti heti kärkeen, että kuinka paljon olen oikein laihtunut. Kun näyttää kuulemma sille, että olen pienentynyt tosi paljon viimeisten viikkojen aikana. Kerroin sille, et painoa on lähteny valmennuksen alusta noin neljä kiloa ja että on tosi kiva kuulla, et se sit näkyy uloskin päin. :) Näkyy tosiaan kuulemma ja muutoksen huomaa selvästi. Ai että mää olin tyytyväinen! Tollanen pyyteetön ja yllättäen tuleva kommentti lämmittää todella mieltä ja vakuuttaa taas itselle, et kyllä tää ajoittanen kitkuttaminen ja ährääminen todella kannattaa. Eihän tää tosiaan ilmaiseksi tule ja joka päivä sitä saa itselleen muistutella, et miks mä tätä teen. Mut jokainen päivä on työn arvoinen, eikä hetkeäkään oo tullu sellaista oloa, et nyt riittää tai et mä lopetan. Tää elämäntapa on tullut jäädäkseen ja tuloksen tekeminen ja kokonaisvaltainen hyvä olo on aika ajoin vaivaavan nälän, aikaisten aamuherätysten ja raskaan treenipuurtamisen väärti. :)

Eikä tää intoilu ja paasaus tosiaan tarkoita sitä, ettäkö kaikkien ois pakko löytää sisäinen salipirkko tai -pekka itsestään, vaan jokaisella on ihan varmasti se oma itselle voimaa, virtaa ja jaksamista tuova juttu. Jollekin se on lenkkeily, jollekin ystävien kanssa vietetty aika ja jollekin toiselle taas vaikkapa kalastaminen. Ei ole tosiaan ainutta oikeaa tietä, mutta suosittelen kuitenkin näkemään sen etsimisen ja kokeilemisen vaivan, et sen oman juttunsa löytää. Se kun tuo uskomattoman paljon sisältöä elämään. Jos sen olet jo löytänyt, niin hyvä niin, mutta jos et, niin ei muutako rohkeasti sitä etsimään mars! :) Virtaa ja iloa iltaan näiden mietteiden myötä kaikille!