Hoplaa! Nyt puristin illasta sen verran aikaa, et kerkisin laskea takamukseni koneen äärelle kuulumisten päivittämisen merkeissä pitkästä aikaa. :) Viikko on jo puolessa välissä ja aika sen kuin huristaa vaan. Viikonloppu kului tällä kertaa Tampereen maisemissa. Töissä oli perjantaina jotenkin kauhian raskas päivä ja olin ihan naatti, kun läksin ajelemaan mansesteria kohti neljän jälkeen. Matka meni hyvin, mut salille suuntaaminen viivästyi vähän, kun Teemu ja Jerna oli kaupassa, eikä ne kerinny sieltä ihan suunnitellussa ajassa poijes. Levytin sit Teemun sohvalla niitä odottamassa ja jatkettiin siitä sit Tampellaan, kun he oli saaneet reissunsa tehtyä. Reeni meni ihan ok, vaikka aikataulut nyt ei olleetkaan kaikkein suotuisimmat ateriavälien kannalta ja aikamoinen nälkä kerkisi tulla. Kokkaltiin kotona ruokaa vasta kymmenen jälkeen ja mä söin kyllä sit jo rahkan samalla jälkkäriks, vaikka se ois pitäny syödä vasta muutaman tunnin päästä. En jaksanu odottaa, kun uni ja väsymys painoi jo sen verran reippaasti.

Lauantai piti sisällään viikon viidennen salikerran. Jerna oli sanonu tulevansa sinne kaveriks ja oltiin sovittu treffaavamme se keskustan salilla. Sitä ennen käytiin kuitenkin sovittelemassa mulle treenitrikoita, kun niistä on ollu jo niin kauan puhetta. :) Käytiin eka BDA:lla, josta mukaan tarttui hyvästä alesta mulle toppaliivi ja Teemulle huppari. Napattiin lisäks mulle vielä glutamiinia, koska se on kohta taas loppu. Mieluisia trikoita ei kuitenkaan silmään sattunut, joten suunnattiin siksi kadun toiselle puolelle Gazozille ja sieltä heti näkökenttään osui ihan superhienot housut! Otin sovituskoppiin vielä kahdet muutkin, mutta nämä ekat valikoitui ehdottomasti mun treenipökiksi, kun ne jalkaan kiskoin. :)

Gazozilta käpsöteltiin sit naapurin WFC:lle ja nähtiin Jerna siellä. Mulla oli treenivuorossa viikon toinen jalkatreeni. Porukkaa oli salilla kovasti, mutta hyvin mahtui oman treenin tekemään. Jerna oli valmis ennen meitä ja se oli menny edeltä yläkertaan posettelemaan. Sain pikaisen oppitunnin minäkin ja innoissani kääntyilin sen ohjeiden mukaan ja koetin nostella (olemattomia) hartioitani näkyviin. Ne kun ei vielä nouse. On ne kai olemassa, mutta en vaan älyä, et miten saisin lihassolut sillä tavoin aktivoitua, et saisin ne esille. :-/ Mut en luovuta. Eiköhän ne jossakin käänteessä sieltä nouse ihan suosiolla. :)

Kahtokkee nyt noita Jernan hartioita! Noin mäkin omani haluan oppia esille tuomaan. :)

Mulla kädet menee minne sattuu, kun joutuu keskittymään niin moneen asiaan yhtä aikaa. Mut eipä mitään. Hyvää harjoitusta oli ja posettelemisesta on sekin hyöty, et oppii paremmin hahmottamaan lihaksensa ja ymmärtää, kuinka aktiovida niitä paremmin. Treenistäkin saa ihan eri tavalla tehoja irti, kun esim. selän lihaksiin saa paremman tuntuman.

Ja tässä vielä pari kuvaa tiivistyneestä ja iloisesta treeniviikon viimeistelleestä tytöstä uusien trikoidensa kanssa. :D

Salin jälkeen heitettiin Jerna kotiaan ja mentiin Teemulle kokkaamaan (ylläri :D). Oltiin mietitty pitkin päivää, et mitä tehdään iltasella ja päädyttiin sit illan päätteeksi kaupan kautta suuntaamaan Jernan luokse saunomaan. Sillä on pihasauna, jossa saa aivan loistavan pehmeät löylyt. Teki kyllä tosi hyvää parantaa maailmaa ja saunoa illan päälle. :) Uni tuli kyllä taas kerran ihan käskemättä pitkän päivän lopuksi.

Sunnuntai. Hohhoi. Totuuden nimissä on tunnustettava, et on ollu mulla parempiakin aamuja. :-/ Nukuin aika huonosti ja liian vähän ja nousin ylös väärällä jalalla. Oli punnitus- ja mittauspäivä ja vaaka näytti +2kg edellisestä mittauksesta ja mittanauha ei tosiaankaan ollut ystäväni. Senttejä ei ollut hävinnyt toivotulla tavalla ja esim. rinnan ympärys vaikutti mittausten perusteella paisuneen mystisesti useammalla sentillä. Fiilis oli aika ankea ja tuntui sille, et kovasta työstä huolimatta muutos kropassani on ihan olematon. Teemu parka koetti siinä sit parhaansa mukaan mua piristää ja kyllähän mieli siitä vähän onneksi paranikin, kun mieli suostui ymmärtämään, ettei tie tuloksiin suinkaan ole suoraviivainen.

Sunnuntaille oltiin myös jätetty viikon viimeinen aamulenkki. Tarkoitus oli tehdä se menemällä uimaan, joten pakattiin siis kamppeet ja suunnattiin kohti Pyynikin uimahallia. Matkalla mieleen hiipi kuitenkin epäilys siitä, et mahtaakohan koko halli olla auki vielä yhdeksän maissa. Noh, arvannette kai jo tässä kohtaa, et se aukesi kymmeneltä.. :-/ Vähän otti kupoliin asia. Mut vain vähän. Ja tragikoomiseksi tilanteen teki vielä se, et leipomo-konditorian ohi kulkiessamme nuuskuteltiin sieltä kantautuvaa aamupalan taivaallista tuoksua ja kuin kohtalon ivasta Vertti tuli vastaan ja saapasteli sisään konditoriaan. :O Mokoma jätkä on ihan tikissä ja jostakin syystä hää suuntasi askeleensa kuitenkin sinne pullaparatiisiin. Mistäs myö tiedetään, et mitä se siellä teki, mut voitiin omalta kohdaltamme vain haaveilla moisesta. Päätettiin sitten käppäillä mutkan kautta uimakassit kainaloissa aamulenkki ja luopua uimisesta tällä kertaa. Tyypillistä meijän tuuria.

Sunnuntaina oli Teemun mummon synttärit, jonne lähdettiin iltapäivällä. Teemun porukat tuli meitä hakemaan ja oltiin reissulla muutama tunti. Sieltä kotiuduttua lähdettiin vielä käymään prismassa tekemässä vähän ruokaostoksia, kokkailtiin ruokaa ja mä otin Tampereella kyläilemässä olleen työkaverini kyytiin ja ajeltiin hänen kanssaan yhdessä kotia Jyväskylään. Äkkiä meni viikonloppu kaikkineen.

Kulunut viikko onkin sit ollut aikamoista haipakkaa! Oon päässy kokoaikatyön makuun menemällä aamusella rahtusen myöhempään töihin ja olemalla iltapäivällä taas vastaavasti myöhempään. Jokaisen päivän oon aloittanu aamulenkillä, koska niitäkin on se viisi ohjelmassa tälle viikolle. Muttamutta, yllätys oli kuulkaas maanantaina aamusella herätessä ja vaakaan hypätessä melkoinen, kun se näyttikin alinta lukemaa, mitä tällä dieetillä oon vaakassani nähnyt! Lepoviikon lopussa mitattu 66,9 kiloa möllötti taas ruudussa. Kaks kiloa vähemmän kuin edellisenä aamuna Teemun pahan ilman vaakassa. Erikoista. Osin tulos johtuu varmasti eri vaakasta, mut ehkä osuutensa on kahden päivän tauon jälkeen toimineella mahallakin.. Ihme, ettei taloyhtiön putkistot tukkeutuneet, kun maha parin päivän tauon jälkeen taas päätti alkaa toimia. :'D Äkkiä tämän myötä myös se usko omaan tekemiseen palautui ja suuntasin siitä uutta virtaa saaneena lenkille.

Tälle viikolle ruokamääriä pudotettiin taas vähän. Puuron koko kasvoi rahtusen, mutta puuropäiviä jäi viikolle enää kolme. Voe taevas, että olin onnellinen, kun lenkin jälkeen ison puurokulhoni äärelle pääsin. :)

Mä se en varmasti ikinä saa tarpeekseni kunnon kaurapuurosta. Se on vaan mulle herkkua ja voisin syödä sitä ihan joka päivä. Joskus mulle vielä koittaa onnen päivät, kun dieetti vaihtuu buildiin ja saan vetää napaani puuroa varmaan joka aamu! :)

Multa kysyttiin muuten tässä yks päivä, et miltä mun jääkaappi näyttää näin dieetillä ja mitä ruoka-aineita mä oikein syön. Nappasin kuvan maanantaina aamusella, kun olin täydentänyt jääkaappiani edellisenä iltana prismassa Tampereella.

Eli aika askeettiseltahan se näyttää. Perusrungon ruokailuille muodostavat monipuoliset kasvikset, laadukas liha tai vähärasvainen kala, sokeroimaton mehukeitto, peruna, rahka, raejuusto, kananmunat (tai paremminkin valkuaiset), öljy/soijalesitiini ja lisänä esim. mulla on sokeritonta suolakurkkua, kaloritonta mehutiivistettä ja joskus harvoin proteiinivanukasta. Kuiva-ainekaapin puolelta ruokavalio täydentyy kaurahiutaleilla, vehnäleseillä, riisillä ja pastalla. Pakastimesta kaivelen useimmiten kotoa saatua naudan- tai hirven jauhelihaa tai lihatukusta ostettua kanaa. Vaikka ruoka-ainelista onkin melko suppea, niin siitä huolimatta näistä perustarpeista saa loihdittua tosi hyvää ruokaa. Mausteita ja suolaa saa ja pitääkin käyttää ja se on tälle maustetytölle hyvin mieluinen asia. :) Ja kaikki syöty ruoka tosiaan kulkee vaakan kautta, joten ruoka-ainemäärät on hyvin kontrolloituja. Punnitseminen ei ole tuottanut mulle minkäänlaista päänvaivaa, koska olen sitä aikaisemminkin tehnyt ja koen sen enemmän vain arkeani helpottavana asiana.

Mutta tähän viikkoon palatakseni meno on ollut aika kiireistä. Aamut on alkaneet aikaisin lenkkeillen, päivä on kulunut töissä ja venynyt palavereissa ja töistä suoraan olen suunnannut aina salille. Yllättävän hyvin energiaa on treeneihin ja eloon riittänyt, mutta illat on kyllä kuluneet ihan vain kotosalla koomaten. Tai no aika vähänhän mulle vapaata aikaa on jäänytkään, joten ei siihen ihmeitä ole voinut keksiä. Eväitä on saanut laittaa, tiskata, pakata salikamoja valmiiksi seuraavalle päivälle ja tehdä muita käytännön kotihommia. Peti on vetänyt armottomasti puoleensa jo kymmenen maissa, minkä ansiosta varmaan olen jaksanut tätä vauhdikasta eloa näinkin hyvin. Tänään oli kyllä huimaa, kun ohjelmassa oli viikon toinen jalkatreeni ja koivet oli ihan hakkelusta vielä edellisestäkin maanantaina tehdystä treenistä. Onneks ne hyvin lämpeni ja antoi tehdä, mutta tärinät oli aikamoiset treenin jälkeen. Nappasin itsestäni pitkästä aikaa myös saliselfien jumpan jälkeen, jotta on sitten vertailupohjaa joskus myöhemmin pällistellä omaa muutostaan. ;)

Kuvia koneelle siirrettyäni löysin myös mainion otoksen, joka rinnastettuna viime viikonloppuna otettuun kuvaan konkretisoi tehdyn työn tulokset myös itselleni. Oma silmäni on kohtalaisen kriittinen ja sokeutunut ja vasta tämän kuvakaksikon myötä tajusin kunnolla itse, kuinka paljon muutamassa kuukaudessa on tapahtunut. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu viime syyskuussa Mayorsilla Helsingissä ja oikeanpuoleinen nyt siis viime viikonloppuna Tampereella. Kiloja näiden kuvien välillä on lähtenyt noin viisi, mutta olo ja olemus on kokenut sitäkin suuremman muutoksen! Oli pakko laittaa kuva valmennusryhmämme sivuillekin ja sain sieltä myös hyvin paljon positiivista palautetta kehittymisestäni. Se tuntui valtavan hyvälle ja antoi motivaatiota ja energiaa taas roppakaupalla lisää. :) Ja tänä aamuna tästä innostuneena hyppäsin vaakaan ja räväytin taas dieettijakson pienimmän lukeman: 66,3. Eli taas on hävinnyt puoli kiloa Päivikkiä jonnekin ja matka jatkuu. Viikko yhdeksän on puolivälissä ja ensi viikko on virallisen valmennuksen viimeinen viikko! Meillä dieetti Teemun kanssa jatkuu ja kesään mennessä meinataan olla supertikissä molemmat ja palkita itsemme omannäköisellämme tavalla, josta lisää myöhemmin. ;) Tähän loppuun vielä muutos syyskuu 2015 ---> huhtikuu 2016. Kaikki on kiinni omasta itsestä ja motivaatiosta. Minkään ei tarvitse antaa seisoa tiellä, jos jotakin oikein kovin haluaa. <3